"Mä oon parempi kun sä!"

Lauantai-sunnuntai yö... Mä jumituin. Mä kävelin ympyrää keittiössä. Mä pesin veitten. Mä pidin sitä kädessä. Mietin helpottusko mun oloni jos viiltäsin. Meinasin viiltää. Mutta sitten... laitoin sen veitten kaappiin. Sinne se jäi ja sieltä meinasin sen ottaakin uudestaan, mutta en!
Mulla on joku n. 2kk mystinen raja viiltelyssä. Se kun on lähestymässä tai tulee täyteen niin ihan pienistä asioista tulee ihan hirveitä ja en meinaa päästä niistä millään yli.

I may seem crazy
Or painfully shy
And these scars wouldn't be so hidden
If you would just look me in the eye
I feel alone here and cold here
Plumb - Cut

Eilen sen huomasi taas mitä haittaa viiltelystä on. Kävin ylioppilasjuhlissa. Mun on koko vuoden pitänyt hommata joku mekko, hame tmv juhlakäyttöön. Joulukuussa oli jotkut juhlat missä se olis pitänyt olla, sit nyt toukokuussa oli hautajaiset ja nyt viä noi. Mulla on sellanen ihan hyvännäkönen kauluspaita, mutta jos suoristan kädet niin ranteet tulee näkyviin. Siinä sit vaan koko ajan katteleen, että ranteet ei näy, kun tossa toisessa kädessä on selvät arvet. Huomasimpa eilen myös, että mun "rusketusrajani" menee rystysten kohalla. Onneksi mä en tykkää auringosta muuta kuin valokuvatessa. Toisaalta, jos rakastaisin ruskettumista ja auringonpaistetta niin mä en ehkä viiltelis.

Älä kato taakse, jäät kii siihen
Koita hymyillä, koita, vaik haluut itkee
Sana - Anna elää

Mä elin liikaa menneessä, sit se menneisyys tuli mun elämään. Toisaalta mä edelleenkin pyörittelen liikaa menneisyyttä ja huomioin liikaa mennyttä. Huomioin aivan liikaa sitä mitä mulle on sanottu ja mitä mulle on tehty. Varsinkin ne huonot asiat jää hyvin mieleen.

Käytin itsestäni tänään kuvausta "Täydellisyyden tavoittelija". Sitä mä en todellakaan ole. Ajamisessa kyllä, mutta muussa ei. Autolla ajaminen on joku sellanen asia missä en kestä omia virheitäni kunnolla. Esimerkiksi tänään. Ajoin omasta mielestäni ihan ok muuten, mutta parkkipaikalta lähtö oli huono, koska menin siihen risteykseen (poistumisliittymä, mikä lie onkaan.. Autosanasto hallussa!) huonosti ja näin tosi huonosti tuleeko sieltä ketään. Joten koko ajokerrasta tuli huono, koska tein virheen.

Musta ei saa millään täydellisyyden tavoittelijaa. Opiskelijanakin oon enemmän sellasta nautiskelija tyyppiä, että siitä mennään missä aita on matalin ja sinne pyritään missä ruoho on kaikista vihreintä. Tavotteita on ja sit ottaa päähän kun niistä jäädään liian alas.

Mä oon aina tykännyt vaatimattomista ihmisistä tiettyyn rajaan asti. Vaatimattomuus on siihen asti hyvästä, kun ei aleta halveksumaan itteensä. On ihan ok pitää sisällään tieto olevansa hyvä, mutta se on musta väärin, että kun joku kehuu niin aletaan vääntään "Eihän toi mikään hyvä oo vaan ihan paska". Esimerkiksi kuvaamataidossa missä opettaja arvioi työn numerosi ysin niin sit joku kehuu sitä ja tekijä on sillain "musta se on ihan kamala, oon ihan huono".

Mä oon erittäin hyvä, ellen täydellinen,
erittäin hyvä, täydellinen.
Mascara - Erittäin hyvä

En tykkää ihmisistä jotka kailottaa paremmuuttaan kaikille. "Kato nyt kun oon hyvä!!!"-asenne ei kanna eikä "Kato! Olin parempi kun sä!!!!!"-asenne toimii viä huonommin. Nää kaks mua leikkaa kiinni lähes aina. On ihan hyväks olla tyytyväinen itteensä ja arvostaa omaa työtään, mutta ei sillä musta pidä lähtee leuhkimaan ja kaikelle on kuitenkin rajansa, aikansa ja paikkansa. On ihan ok sanoo, että on tyytyväinen työhönsä, mutta musta se on väärin tyrkyttää sitä työtä "nääks sä kuinka hyvä mä oon????"-tyylisesti.