Mun elämäni ihmiset lähti tänään armeijaan. Tuntuu oudolle. Tyhjälle.
(ex-)jätkä kävi eilen. Meillä oli tosi hyvä ilta ja fiilis oli hyvä. Syötiin pitsaa ja katottiin leffa. Sit se kävi aamusta ja heitti mut vieläpä jopa töihin. Tosi kivaa, thansk! Se olikin parasta illassa. En joutunut olemaan yksin ja katteltiin meijjän yhteisiä rottapoikia.
mä halun iha oikeesti tietää mis me mennää, mis me mennää tänään?
ku ei se voi olla nii jos sanon kylmää ku jää tähän
Nopsajalka - Tunteet
ku ei se voi olla nii jos sanon kylmää ku jää tähän
Nopsajalka - Tunteet
Sit tosiaan Haamu leikkas kii ja totesin, että antaa olla. Joissakin asioissa on parempi lyödä hanskat tiskiin ja luovuttaa. Antaa ajan rullata ja plaa plaa plaa.
Mä en jaksa ymmärtää kun selitetään kuinka välitetään ja sit ei kuulu mtn. Antaa vaan sit olla. Miks mä kiusaisin itteeni sillä?
Mulla ei ollu illasta mitään inspiraatiota ees yrittää herätä aamulla. Ei mitään kuolemanhalua, mutta ei vaan kiinnostanut lähtee töihin kun tiesi, että illasta ei oo mitään järkevää tekemistä ja jätkät on armeijassa.
Sit käytiin heitteleen työkaverin kanssa käpykyläkierros. Esittelin sille tätä paikkaa ja näyttelin erilaisia paikkoja, vaikka aika vähissä oli näytettävät asiat. Juttu luisti ja oli kyl tosi helmi! Se lupas tarjota mulle yhellä kiskalla jotain, mutta en halunnut mitään ja sit lupasin tarjota sille niin eihän se meinannut mitään ottaa.
Oli hyvä kun kysyin siltä haluaako se maistaa (pehmistä) niin se sit totes, että eihän taida uskaltaa, että lyötkö tohon naamaan sen. Maisto se sit kuitenkin.
Tosi hyvä fiiis! Vaikka tällästä sekalaista on ollutkin niin ei kuitenkaan mitään liian pahaa. Kuhan vaan tein päätöksen mikä ei vaikuta mihinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti