(ex-)jätkä osti mulle mansikkarasian tänään. Siinä vaiheessa meinasin alkaa heti poraan. Automaattisesti annoin pusun sille. Tai meinasin viime hetkellä perua, mutta päätin, että on tätä ennenkin tehty joten annoin pienen pusun. Ja kauhee itku.. Kävi se ja sen kaveri sit auttaan mua kamojen kannossa ja sit lahjottelin sille jotain 1 ja 2 senttisiä.
Vaikka rakastaa se ei välttämättä riitä
Poika ja tyttö ei se auttanu ees niitä
Vertikaali - Poika ja tyttö
(tän päivän soitetuin)
Poika ja tyttö ei se auttanu ees niitä
Vertikaali - Poika ja tyttö
(tän päivän soitetuin)
Mun piti tänään käydä siellä viemässä kuvia ja hakemassa loppuja kamojani ja kattomassa sen koneelta kuvia. En pystynyt lähtemään ja sen lisäks, että en saanut itteeni lähtemään niin kesti noitten kuvien kanssa. Tekikö pientä tuskaa mennä vuodelta kuvat läpi ja nähä se niissä hymyilemässä? Sattu niin helvetisti ja nytkin taas itkettää. Vittu ei tästä tuu mitään.
Ai niin! Voisko olla paremmin. Oon ens viikon täysin yksin. Jätkillä alkaa armeija maanantaina sekä porukat lähtee mökille ja ottaa koirat. Voisin pitää mun elämäni koiran kotona, mutta koska äiti kysy ottaako ne sen mukaan niin sanoin, että ottakoon. Mun pitäs ottaa se töihin mukaan, koska se ei pärjää yksin joka ei sinäänsä olis ongelma, mutta ei välttis pomo tykkäis. Jäähän tänne nää meijjän muut lemmikit, mutta ei se oo sama asia kun koirat. Mitä helvettiä mä teen ens viikon? Istun yksin itkemässä kotona... Ei kuullosta kauheen kutsuvalta.
Ja (ex-)jätkän kissatkin tulee tänne loppuviikota meijjän yhteisten lemmikkien mukana.
Lupasin nyt sittenkin lähtee (ex-)jätkällä käymään. Eipä mulla muutakaan oo ja pakko mun on johkin liikkua, vaikka en nyt niitä loppuja kamojani tuokaan sieltä. Mulla olis sen kämpän avainkin, mutta en jaksa alkaa kaivamaan sitä tolta kamojen seasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti