Orjuutin ex-jätkää eilen töissä. Teetätin sillä ihan sikana hommia. En tiä olisko normitavan takia meinattu vaihtaa pusut, mutta käänsin pääni. Toisaalta olisin halunnut, mutta ei se edistä mun irti päästämistäni. Meijjän piti nähä tänään, mutta homma sit peruuntu. Jätkän kaveri (+ mun henk. koht. tukihenkilö tältä viikolta) tarjos kauheesti seuraa täks päiväks, mutta en todellakaan halua, että se peruu menojaan mun takia. No mikäs tässä yksin olemisessa.

Pitäs ehkä tehä tänään jotain muutakin kun istua koneella. Kävin aamusta lenkillä ja kotiuduin ennen kahtatoista, varmaan lähempänä yhtätoista ja siitä asti oon istunut koneella. Ai niin siis mikä elämä?