Tunteet jyrää mut

Mitähän tässä satuilisi? Torstai oli vaikea päivä, kun kävelin koulusta kotia. En tykännyt siitä fiiliksestä mikä yritti puskee läpi ja sainkin sen selätettyä kotona, mutta kyl siinä matkalla itku tuli. Tuntu niin pahalta. Hirveetä vihaa koulua ja luokkakavereita kohtaan, turhautuneisuutta elämään ja käsittämätön halu päästä pois. No onneks se meni ohitse. Eilen ilta oli paha, kun kattelin yhtä sarjaa koko illan ja tänään oli vaikeeta kun kattelin samaista sarjaa. Mä oon hirveän väsynyt ja itkuherkkä. Mä olen normaalistikin itkuherkkä, mutta nyt vielä enemmän. Tunteet yrittää vyöryä ylitte.

Älä sano, että rakastat mua, tiedän sen muutenkin
Älä sano, että rakastat mua, sillä niin rakastan minäkinSiberia - Älä sano että rakastat mua

Otti koville, kun kysyin jätkältä koska se on muuttamassa täältä pois. Vastaus oli, että heti kun kämppä löytyy. Vähän elin uskossa, että se yrittäs ees löytää jotain (kesä)töitä vähäks aikaa ja muuttas vasta sitten, mutta ei vaan heti. Ajattelin ite alkuun, että hakisin töitä huhtikuusta eteenpäin, mutta totesin, että en halua, kun jätkä on täällä. Halusin viettää sen kanssa aikaa ihan kunnolla ennen kun se lähtee muualle. No se ei ookkaan ihan niin varmaa, että se on täällä. Eli mä homehdun täällä koko kesän ja mikä parasta yksin... Mustahan ei tiedä yhtään mihkä suuntaudun kesän jälkeen. Tiedä vaikka olisin seuraavan vuodenkin täällä homehtumassa kun on loppujen lopuks niin paska keskiarvo.

Musta alkaa tulemaan ihan hyvä tän yksinäisyyden kanssa, jota varmaan oon aiemminkin maininnut. Välillä se puskee lävitte ja välillä mulla on ihan hyvä olla. Mä olen tyytyväinen, kun lukio on ohitte ja enää on kirjotukset ja jotain pikkujuttuja, mutta ei tartte enää joka päivä raahautua kattomaan niitten naamaa ja huomaamaan kuinka niitä ei paskaakaan kiinnosta. Mua vaan ei kiinnostas yhtään mennä ees enää kokeisiin, vaikka kuinka olis ylioppilaskokeita. Voisin vaan olla.

Älä sano, että rakastat mua, tiedän sen muutenkin
Älä sano, että kaipaat mua, sillä niin kaipaan minäkin Siberia - Älä sano että rakastat mua

Ehkä tää tästä. Nytkin itkettää. Tuntuu niinkun joku repis mun sisintä. Oon niin hukassa. En tiedä mitä pitäs tehä eikä tää oo vaan sellasta turhaa panikointia jostain koulusta vaan mä en oikeasti yhtään tiedä mistään mitään. Mä en tiedä mun tulevaisuudesta. Välillä tuntuu, että ei mulla oo ees tulevaisuutta.