Mitäs mun viikonloppuuni? No ensinnäkin ne kaverit (= kaksi kaveria, joista toinen jätkä), joiden kanssa vietän useimmin pitkiäkin aikoja oli jossain huitsin vitussa eli suomeksi jätkä oli armeijassa ja kaveri oli sit liian kaukana ryyppäämässä. Viikonlopun aikana oon katsonut kaksi vanhempaa leffaa (taisivat olla vuosilta 1973&1985), jotka molemmat kesti n. 5h. Perjantaina katsoin yhden 5h:n leffan kokonaan, viestin kaverille ja vaan olin kotona (= datasin). Lauantaina katoin puolet siitä toisesta leffasta, viestin vähän kaverin kanssa, datasin ja kävin pienen lenkin yöllä nauttien pakkasesta ja sunnuntaina sinäänsä yllättävää, että etsin jopa yhden kaavan (mihkä meni jopa ½h) ja sitten seuraa hurjaa jännitystä ja elämääkin jännempää tekemistä eli katsoin loppuun sen leffan, viestin vähän kaverin kanssa ja sit enemmän ja vähemmän datasin päivän aikana. Illasta sitten ennen nukkumaan menoa vähän sarjakuvia, pari tuntia pyörimistä ja aamulla aivan törkeä väsymys. Eiks ollut huisin jännä viikonloppu? Ja musta tuntuu, että tää maanantai on aika saman tapanen. Jokohan sitä ihmiset alkaa ymmärtämään miks en tykkää kertoa kuulumisiani?
Lauantaina mennä taapersin tosiaan tunnin lenkin pakkasesta ja nautin siitä pakkasesta, mutta ihanaa pakkaslenkkiä varjosti yksinäisyys, ikävä ja viha. Pyörittelin lähes sen koko lenkin ajan sitä kuinka yksin oon, kuinka mulla menee koulussa & koulu ihan päin persettä ja kuinka en enää ees halua puhua kuin max 3luokkalaisen (joista 2rinnakkaisluokkalaisia) kanssa. Mä niin vihaan tota koulua. Kuka sanoi, että lukio avaa ovia? Ja vitut, jos olisin ollut rohkea ja päättänyt, että mä en tartte mitään turhaa ylioppilaslakin reuhkaa päähäni (koska ihan oikeesti en tee sille mitään) niin mulla olis voinut olla paljon parempi koulupaikka, uusia kavereita, jotka ees puhuis mulle ja oikeasti koulutus mistä mulle olis hyötyä ja mitä tykkäisin opiskella, mutta ei, en lähtenyt. En halunnut jättää jätkää ja sen kavereita, entistä parasta luokkakaveria (kaipaan sua vieläkin! Kohta siitä on jo kaks vuotta, kun lähit pois...) sekä parasta likkakaveria tänne ja se taiskin olla mun suurin syy miks en lähtenyt. Mä tein tyhmän ratkaisun silloin. Mulla olis saattanut olla viimesen kolme vuotta hyvä olla., mutta onneks se on vaan turhan päivästä jossittelua, joten todennäkösesti se ei olis auttanut mitään.
Musta on suorastaan naurettavaa, että oon just (no joo, kohta vuos sitten) täyttänyt kaheksantoista ja jos jätkä ja tuo yks kaveri on jossain muualla niin mun viikonloppuni menee tasan kotona. Kuinka moni 18v menee klo 22.00 nukkumaan (jos vaan saisi nukuttua....) lauantai-iltana? Ja perjantai-iltana. Toisaalta kuinka moni on yleensäkkään kovin yksin sillon? Pitäsköhän repästä joskus ja lähtee vaikka Tampereelle tai Helsinkiin kattoon yöelämää, kun tietää, että noi molemmat on jossain hukassa. Sillon mulla olis hetkellisesti elämää ja ihan liian paljon turhaa ajoo sen takia, että ees näkisin ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti