Eilen tuli joku mieletön ahdistus. Katottiin kauhuelokuva (lähes aina elokuvat mitä katotaan on kauhua) ja säikähtelin vähän väliä. Musta on tullut hirveen säikky ja silti jaksan aina kattoo kauhua. Nyt sitten illalla ahdistuin ihan törkeesti siitä ja meinasin itkuun purskahtaa. Eikös se oo hyvän elokuvan merkki, että se vaikuttaa jotenkin?
Yö oli taas kerran mielenkiintonen. Näin paljon unia joista vaan yhessä vilahti Haamu. Haamu toi mulle jonkun violetin koristekiven ja lakkahilloa (mitä helvettiä :D) ja sanoi jotain "sä oot ansainnut nää". Sit yks uni oli vähän niinkun joku Manaajan tapanen ja yhessä joku äijjä potki mun kolme kissaani ihan paskaks. Kannoin sit sellaset lähes kuolleet kissat kotio, mutta silti ne pysty viä kehrään mulle, vaikka ne ei muuten pystynyt liikkumaan. Näin sitten vielä jotain pimahtaneempia unia, mm. että omistin kaverin kanssa kaupan. Kyllä sitä yhteen yöhön mahtuu paljon unia.
Joo no sul on hieno menobiili
Mut käsitätsä äijä, sä oot pedofiili
Ja oot tossun alla alaikäsille
Sun karismalla se ei oo kyllä mikää ihme
Luntti - Naisten Kesyttäjä
Mut käsitätsä äijä, sä oot pedofiili
Ja oot tossun alla alaikäsille
Sun karismalla se ei oo kyllä mikää ihme
Luntti - Naisten Kesyttäjä
Oon koko viikon miettinyt elokuvaa nimeltä Hard Candy. Tosi hyvä elokuva. Normaalistihan se menee niin, että vanhempi ihminen leikkii nuorella, mutta tossa se meni vähän niinkun toisinpäin. Toi on sellanen elokuva mikä herättää mussa hirveesti tunteita ja ajatuksia, mutta tykkään siitä silti. Mistä sen tietää, että se on sen vanhemman osalta vaan peliä / leikkimistä / hyväksikäyttöö? Voiko se olla hyväksikäyttöö, jos siinä ei oo mitään koskettelua yms? Joku nuorempi kun saattaa lähtee siihen ihan tunteella mukaan ja uskoo, että siinä olis jotain syvällisempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti