Mua väsyttää niin paljon, että koko viikon on särkenyt päätä ja oksettanut. Mä oon vaan niin väsynyt kaikkeen. Ja turhautunut. En halua mennä nukkumaan, koska en halua joutua ajatuksien uhriks.
Viime yö oli hirvittävä. Mä vaan pyörin ja Haamu juoksi koko ajan ajatuksissa. Koko ajan piti panostaa jonkun muun asian ajattelemiseen, että Haamu ei olis pöllähtänyt mieleen. Kauheen paljon kysymyksiä, mutta ei yhtäkään vastausta. Mä olin niin turhautunut. Yritin nukkua, mutta en saanut nukuttua. Pyörin vaan. Sit kyllä onneks nukahdin joskus ja sain nukuttua.
Kahtena päivänä peräkkäin saanut koulussa ihan hirvittävän ahdistuksen päälle, että melkein itkemään alkanut ja tehnyt mieli alkaa viiltelemään. En mä luovuta. Oon kuitenkin viillellyt kunnolla viimeks marraskuussa ja ne jäljet on viäkin kädessä...
Tänään mulle tuli mieleen kun jo kuollut (kohta vuosi sen kuolemasta) ystävä joskus viesti mulle koulussa "Mä en pystynyt meneen sinne tunnille. Voitko tulla tänne?" Sit me mentiin yhessä selvittään sille opettajalle jonka tunnille se ei ollut pystynyt meneen, että miks se ei ollut pystynyt meneen. Onneks se opettaja oli todella ymmärtäväinen siinä ja oli silleen, että ei tässä nyt mitään hätää oo. Johtuskohan osalta siitä, että opettaa terveystietoa.. Musta tuntu niin pahalle kun muistin ton. Olin koko loppupäivän koulussa aivan solmussa ja välillä silmät ihan kosteina. Muistan kun sain sen viestin niin sanoin vaan opettajalle, että mun on pakko mennä ja myöhemmin taisin sit vasta selitellä, että miks. Vein tänään kynttilän hänen haudalleen ja tarkotus olis viedä tässä kuussa vielä kaks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti