Leviääkö kaikki oikeasti käsiin?

Oon tehnyt tähän jo kolme erilaista alotusta ja pyyhkinyt kaikki, koska ne on ollut niin turhia. Tää toki on paljon parempi selittää kuinka ei osannut alkaa kirjoittamaan, mutta mikäs siinä.. En mä siitä kärsi.

Ennenkun perseeni raahasin tähän penkkiin niin mulla oli varmaan viiskytä hyvää blogitekstiä mielessä kirjotettuna. Sit kun istahdin niin ne kaikki hukku *puf* savuna ilmaan.

Ne sekunnit, minuutit, tunnit ei venaa.
Ja kaikki voi olla liian myöhäst huomenna.
Uniikki - Aika ei venaa ketään

Voisimpa aloittaa vaikka siitä, että oon kamalan täsmällinen. Ehdottomasti etuajassa eikä koskaan myöhässä. Se on maailmanluokan katastrofi jos myöhästyn jostain minuutinkin. Oon ihan stressissä jos on sovittu, että lähetään sillon ja sillon ja oon viis minuuttia liian aikasin eikä paikalla oo ketään. Ne muut ei oo niin täsmällisiä, ne tulee mielummin myöhässä. Pyörin puolimiljoonaa kierrosta stressin kera ympyrää, jos oon paikalla ajoissa ja muita ei oo siä. Ainut ajatus mikä pyörii niin on "Oon väärässä paikassa väärään aikaan". Mä en pysty tuleen myöhässä, mutta sitten jos oon liian ajoissa meen ihan lukkoon sen takia, että epäilen itteeni (/ muistiani). Pitäs varmaan tulla täsmällisesti minuutilleen, mutta sillon päässä hakkaa se pelko, että myöhästyn.

Vaik kuin haluaisit aika ei vaan riitä enää.
Ihan liian usein väärään aikaan vääräs paikas.
Uniikki - Aika ei venaa ketään

Koulua on aika rankkaa. Ainakin mun mielestä. Tehtiin jotain ryhmäjuttuja parin viikon sisällä koulussa ja ne on aina yhtä hirveitä. Mulla niin leikkas lukkoon niitten kanssa. Hajotti niin helvetisti, että ei mitään järkee. Mua ärsytti se itteensä täynnä oleva muijja siinä jonka käytöksestä oikein pursuaa "Oon paras, sä oot nolla!" Sitten mua ärsytti kaks muutakin siinä porukassa. Oon aina niin onnellinen kun pääsen ryhmätöistä pois.

Tänään levis kaikki käsiin. Kotona oottelin yli tunnin kaveria kun meijjän piti lähtee lenkille, mutta kun en ollut just sillon kotona kun se kysy ja sit viestittelin, että kotiuduin. Tää sit olikin salilla. Ajattelin alkuun vaan, että se jätti vastaamatta mulle ja on tyyliin jo tulossa (mihinkä en kuitenkaan kauheesti uskonut) ja ramppasin tunnin kämppää ympäri. Kun lopetin ramppaamisen ja ikkunasta vilkuilun siirryin läksyjen pariin. Siinä hajotti kun ei meinannut osata mitään ja sit kun vähän sähläsin niin sellanen kunnon laatikollinen sarjakuvia leviää lattialle ja lamppu tippuu. Ai että kun olin onnellinen. Oon paskonut kaks sellasta yövaloo (pimeessä on ilkeetä lukee) ja sit kolme hehkulamppua varmaan viikon sisään. Olin niin kiukkunen ja meinasin levitä siihen paikkaan. Olisin halunnut vaan huutaa helvetisti ja paiskoo kaikki tavarat huitsin vittuun. Hillittin kuitenkin itteni ja istuin vaan ja kuuntelin musiikkia. Niin joo. Päivä alko myös tosi kivasti. Ulkona pitkästä aikaa kunnolla aurinkoinen päivä ja mä istun koulussa neljän seinän sisällä. Sit kun pääsin kotiin niin aurinko oli vähän liian pilvessä..

Valittaminen on aina kivaa. Tässä sen taas huomaa kuinka pienistä asioista tulee vuoria.