31.1.2011

juttelet kasvot sädehtien sen toisen mulkun kanssa

Musiikista on aina kiva puhua joten voisimpa esitellä mun uuden lempibiisini jonka löysin tänä iltana. Olis mulla toinen, mutta en löytänyt sen sanoja mistään joten ette koskaan saa tietää sitä.

Alotetaampa vaikka sitten.

Steen1 - Se tunne, jolla ei ole nimeä

Sä olit jotain mitä venasin koko elämäni.
Kaunis, vaikee, vittumainen kilipää.
Silti oli pakko sua sun nukkuessa silittää.

Sä kävelet käsi kädessä mua vastaan,
juttelet kasvot sädehtien sen toisen mulkun kanssa.
Sä huomaat mun katseen, annat pienen nyökkäyksen,
mä vastaan samal tavalla, vaik oon ihan paskana.

En haluu antaa pois näitä arvokkaita hetkiä,
haudas ehtii nukkua ja jutut luojan kanssa setviä.

Mä en ansaitsis tätä hetkeä kun saan ees katsella sun kasvoja,
en malta nukkua.

Se pieni kuolema kun oma sydän särkyy, se tunne millon sisuskalut ylösalas kääntyy
kun sattuu näin paljon on pakko olla elossa, ei haluu olla elossa, erossa

Sanat on aivan ihanat. Harvemmin tartunkaan mihinkään kappaleeseen jonkun muun kun sanojen takia. Saa kyllä olla tosi hyvä rytmi ja muutenkin hyvä biisi jos siinä on "huonot" sanat. Kirjottelinkin jo selityksen yhestä biisistä, mutta sit kun kattelin sen sanoja niin ei se ollutkaan enää niin hyvä, että sen olisin halunnut julkasta "mun lempibiisinä".

Tykkään varsinkin jos joku biisi osuu ees yhestä lauseesta jotenkin mun omaan elämääni. Sillon se biisi on aina "vielä parempi", jos vaikka vaan se yks lause jotenkin koskettaa mua ja mulle tulee joku muisto omasta elämästä. Vaikka se muisto olis sellanen, että se satuttaa, niin silti se kappale on hyvä. Harvemmimpa mulle mitään tosi ilosia muistoja tulee jostain kappaleesta mieleen.

Jos jätän mun kappaleen fiilistelyn tähän ja kerron vaikka jotain muutakin.
Se on jännä kuinka ihmisten katseista pystyy välillä lukemaan tosi paljon. Joku vilkasu ovelta kertoo enemmän kun tuhat sanaa. Toisaalta siinä on aina se riski, että tulkittee sen väärin. Sen takia mä harvemmin lähen kenenkään perään juoksemaan mistään jonkun "tuutko mukaan"-katseen perusteella kun voin aina olla väärässä. Voihan se toinen toki mennä puhumaan esimerkiks puhelimeen eikä todellakaan kaipaa mitään häiriköintiä :D Koskaan ei siis voi olla liian varma mistään!

Hyi kamala jotkut itsearvionnit! Oon ihan törkeen huono niissä. Musta voi tuntua, että olisin ansainnut parhaan arvosanan siinä arvioinnissa, mutta koska ajattelen aina, että se jolle ne palautetaan ei ajattele samanlailla niin yleensä vedän ne arvioinnit johkin keskiväliin (esim. jos voi antaa ittelleen numeron 1-5 välillä niin se on lähes aina 3).
Oletko itse vaatimaton tai vähätteletkö omaa työtäs? Osaatko ottaa hyvän palautteen hyvin vastaan? Oletko tyytyväinen itseesi jos siihen on aihetta?

Kyllä musiikki on ihanaa ♥ Ja osasitte varmaan tulkita, että tekstin otsikko on tuosta yllä hehkuttamastani biisistä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti