Osaanko käyttäytyä vai enkö osaa?

Autossa istuessa mietin, että mitä jos vetäis kämmenen tänään auki. Kuinka kipee se olis ja kuinka pitkään se olis kipee? Sellanen koko kämmenpohjan menevä viilto.. Kuinka sen sais peitettyä?

Mutta ei! Mä oon niin tyytyväinen itteeni, vaikka mun ei ees pitäis olla. Tai jos oikeammin sanotaan niin en sais olla tyytyväinen itteeni.

Mä monesti jumitun sua paikallee kelaa,
moni asia mun virheet mieleen peilaa
Guarts - Anteeks

Yks hyvä juttu oli, että näin Haamun tänään ja osasin olla kunnolla. Ainakin melkein osasin. En mennyt niin kauheeseen paniikkiin kun viimeks. Mulla oli kivaa (!!!) ja oli koko ajan sellanen rento-fiilis, vaikka Haamukin oli siä. Mä voin joskus päästä tästä yli, mutta en kyllä sillä, että nään sen kerran viikkoon. Sit joo tein terävän havainnon, että Haamulla on varmaan muijja tai sit se vaan kattelee jotain / viestii & soittelee jonkun kanssa. En kyllä yhtään ihmettele sitä, että sillä olis joku. Mut sitä mä ihmettelen, että mua ei sillain ahista se ajatus. Ahistaa se joo vähän, mutta ei kuitenkaan paljoo. Katotaan niin nukkumaan menessä hakkaan päätä seinään ja itken silmät päästäni.

Turhaan menneillä itseäni kiusaan
Siis on aika tullut ottaa niskasta kiinni itseä
Muistot viskasta
Kauas musta, kauas poies
Methodi - Sanomattomat lauseet

Joku sano mulle joskus, että mun ja Haamun vilkuilu on jotain ala-astemeininkiä. Sellasta, että kumpikin haluais puhua, mutta ei uskalla. En mä tiedä. Jos se ei ookkaan sitä? Jos se on sellasta normaalia "ai katsos tuolla on ihminen"-vilkuilua. Toisaalta jos se olis tollasta niin sitä olis paljon vähemmän ja se ei tuntus sisällä niin oudolle. Joka kerta tuntuu siltä, että putoo kun näkee Haamun ekan kerran. Se tunne mitä ei pysty kuvailemaan mitenkään järkevästi. Tuntuu vaan siltä, että sydän tippuu paikaltaan johkin jalkaan.

Ilosuus on hyvä tapa peittää paskaa oloo. Kun ajattelee kaikkee ilosta niin se paska olo vähän niinkun peittyy, mutta sit se tulee entistä pahempana takasin. Pitäs varmaan puhua kaikki heti ekalla kerralla, mutta sit taas ne jotkut asiat on helpompi työntää sivuun ja ajatella kaikkee vaan tosi ilosesti.

Kattelin yöllä ton viime kirjotuksessa mainittemani elokuvan Hard Candy. Se oli yhtä hyvä kun aikasemminkin. Aamuyön tunteina katottuna vaan vähän meinas nukahtaa, mutta se ei kyllä elokuvan vika ollut! Ihana elokuva ja ihanan kamalat muistot. Silti en muista nähneeni mitään unta yöllä tai joku puhuis aamusta ja päivästä koska nukuin 7-14 tai jotain sinne päin. Se siitä hyvästä unirytmistä..

Kohta olis kasapäin kokeita ja mua ei kiinnosta yhtään. Yllättävää? No eikös! Ehkä ne menee ihan kivasti, ehkä ei.