Puhuin tänään yhdelle opettajalle. Meidän pitäisi pitää ns. päiväkirjaa koko kurssin ajan. Mietin sen tunnin ajan, että uskallanko kysyä vai jätänkö kysymättä. Meinasin alkaa itkemään tunnilla jo ahdistuksen takia, mutta tunnin lopussa keräsin rohkeuteni ja odotin, että suurin osa luokkalaisista lähti pois. Sitten läväytin opettajalle "Voiko siihen kirjoittaa viiltelystä kun mähän viiltelen?" Se opettajan ilme. Se järkytys ja huoli. Sitten se pysty sanoon mulle jotain, että ihan mikä itestä tuntuu sellaselta mitä siihen kuuluu niin voi kirjottaa. Nyt voisin siis oikeasti kirjoittaa sitä kuin päiväkirjaa. Mutta haluanko jakaa pääni sisällön lähes vieraalle?
Välillä jaksan miettiä, että kuulusko ihmistä rankasta niitten teoista. Vaikka ne teot ei välttämättä olis mitään pahoja, mutta pitäskö niistä rankasta? Pitäskö itteensä rankasta? Mitenkä? Muistuttaa itelleen joka päivä, että teki väärin? Vai pitäisikö vaan antaa olla? Todeta vaan, että tein väärin ja antaa asian olla. Unohtaa se ja jatkaa elämää ilman itsensä suurempia kidutuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti