Kannattaako hakata päätänsä puuhun?

Perjantai.. Menin jätkälle ja hajosin siihen paikkaan. Mä en tiedä mikä mulle tuli, mutta kaikki leikkas kiinni. Se, että
1) piti vaihtaa toisesta kaukosäätimestä patterit toiseen, että sai tv:n päälle
2) tiskivuori

3) puut

Mä lähin ovet paukkuen hakemaan puita pihalta, että en jäätyis hengiltä siellä kämpässä. Mä olin menossa sinne varastoon, mutta sit hokasin "Täällä on liian pimeetä ja tiedä mikä mörkö mun päälle hyökkää" jonka jälkeen vaan seisoin siinä talon nurkalla puoli-itkussa päässä ajatus "En mä pysty!". Sit muistutin itteeni, että se on kuitenkin vaan pimee varasto joka on ollut lukossa ja jos haluan oikeesti olla niistämättä jääpuikkoja niin kävelen reippaasti sinne varastoon. Suuren uskaltamisen takana oli se, että sain laitettua käteni sinne varastoon ja sytytettyä valot ja mitä mä näen?

Pienen, mitättömän kasan puita! Voi sitä huutoo ja itkua.. "Vittu mä ihan turhaan tulin tänne. Ei helvetin helvetti. Voi vittu. En mä pysty, en mä halua. En jaksa enää. Vittu mitä paskaa." eli ihan turhaa jankkaamista. Ladoin sit laatikkoon ne vähät puut sieltä ja porasin vaan siä varastossa. Olin niin jäässä ja musta tuntu niin pahalle! Siellä polulla meni varmaan joku lenkkeilijä ja mä kirosin vaan siä varastossa. Sisällä sitten halusin musiikkia ennenkun aloin yrittää sytyttään takkaa. Lyyhistyin vaan sen soittimen eteen siihen lattialle ja hoin jotain "mä en pysty. En mä jaksa"-tyylistä. Olin siinä jonkun viis minuuttia ja ryhdistyin. Aloin polttamaan takkaa, mutta kohta olin taas samassa pisteessä. Itkin vaan ja kirosin koko maailman. Sit jätkä laittaa mulle jonkun ½h päästä viestiä, että lisää puit on autokatoksessa! Mutisin pitkään jotain omaa siitä, että olisin pystynyt välttään sen pimeen varaston.

Oli ihana kattoo kuvista kuinka nättejä luokkakaverit oli ollut vanhoissaan, mutta kauheesti mua kirpas se ajatus, että oon menettänyt yhen tosi hyvän kaverin. Ei se mitään, se oli niin kaunis!