Pienet ilot ovatkin suuria iloja

Jaksampa taas vaihteeksi puhua epäonnistumisesta. Eilen tuntu, että koin yhen maailman suurimmista epäonnistumisistani ja mua hävettää aivan hirveästi. Sammutin auton nätisti keskellä risteystä ja siinä oli varmaan joku viisi autoa. Nyt kun sitä on oikeasti miettinyt niin ei se nyt välttämättä ollutkaan niin paha minä sitä alkuun pidin. Se oli vaan yks virhe jossa ei sattunut kehenkään, vaikka se mies mua sieltä yhestä autosta mulkoilikin sillain, että jos katse vois tappaa niin olisin jo kuollut. Sillä oli varmaan kiire ja olihan se mies niin eihän sen nyt olis kuulunut joutua oottamaan jotain pikkutytön autolla kääntymistä. Se varmaan ajatteli "Taas yks nainen lisää rattiin..."

Am I a failure if I got nothing to lose
No, I'm not a failure, I got something to prove
Papa Roach - Not listening

Onko se epäonnistuminen oikeasti niin hirveetä?

Mä aina ahdistun omista virheistäni ja muistan ne pitkään. Ei sen pitäs mennä niin. Niistä virheistään ei pitäs ahdistua niin hirveesti, että lähes lamaantuu eikä jotain kämmiään pitäs pyöritellä vuotta tai kahta myöhemmin.

Muistan vieläkin niin elävästi kun oltiin jätkän kanssa ajelemassa skoottereilla (josta on vähän alle 2vuotta). Vetäsin yhestä risteyksestä, vaikka sieltä tuli auto ja jätkä tuli sit perässä. Ei siinä mitään käynyt, mutta mä olin slaagin partaalla niin kauan, että pääsin pois skootterin kyydistä. Jätkä sano "Eihän se ollut ees lähellä" ja mä katoin sillain "SÄHÄN MELKEIN KUOLIT!"-tyylillä enkä ymmärtänyt yhtään jätkän rentoo asennetta. Mua niin hävettää se edelleen ja on sellanen "olen idiootti"-fiilis. Joka kerta kun meen sen risteyksen ohi niin muistan sen, että tein virheen siinä joka olis voinut maksaa jätkän hengen.

Tota virhettä aatellessa ei enää häiritte se, että sammutin auton risteykseen.

Jos oon tehnyt itelleni lupauksen ja petän sen niin sekään ei haittaa mua. Oon ollut aina sitä mieltä, että ne lupaukset mitkä tehään itelleen niin voi pettää, mutta ne lupaukset jotka tehään muille niin niitä ei petetä! Ittensä kanssa voi joustaa, itelleen voi luvata siirtää asioita myöhemmäksi.

Nyt näin tekstin lopuksi sano itsellesi "En ole epäonnistunut"! Mieti hyviä asioita elämästäsi. Onko sinulla rakastava perhe? Onko sinulla ystäviä? Onko sinulla koti? Onko sinulla katto pääsi päällä?
Muistathan nauttia elämän pienistä iloista?

Koska usein ne pienet ilot eivät oikeasti olekaan niin pieniä.