Jätkä oli oikeassa. Ei kannata koskaan iloita liian aikasin. Yks lause voi muuttaa kaiken. Itkin jo kymmenen minuuttia ja sit mun oli pakko lähteä lenkille, koska muuten olisin viillellyt tai muuten vaan levinnyt tuhannen pirstaleiksi.
Muistin taas minkä takia joskus kävin aina yöllä lenkillä. Se on rauhottavaa eikä siä oo muita. Varsikin tänään oli hyvä ilta lenkkeillä. Tähdet loisti taivaalla, oli jonkun verran pakkasta ja rauhallista.
Mun lenkkeilyharrastukseni jäi joskus 3-4vuotta sitten. En sen jälkeen oo lenkkeillyt enää yhtään niin paljon kun aloin olemaan jätkän kanssa. Sillon kävin lähes päivittäin kunnon lenkillä. Silloinkin kävin lähes päivittäin lenkillä kun soittelin Haamun kanssa. Oon aina tykännyt puhua puhelimessa enemmän ulkona kun sisällä.
Nyt on sillain, että hyvä jos kerran 2-4viikkoon kävelee ihmisten ilmoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti