Aamulla kouluun pyöräillessä mulla oli taas mielessä aivan mahtava blogiteksti, mutta eipä ole enää.Haamusta kuitenkin voisin TAAS jakaa pari ajatusta.
Muistan kuinka se kysy multa "rakastatko mua?" tai "mitä tunnet mua kohtaan?" johon totesin jotain, että mä en oo antanut itteni tuntee mitään sua kohtaan, koska sä käyttäydyt noin. Mä olen tosi tyytyväinen nyt, että en antanut tilaa tunteille. En antanut itteni tuntee mitään syvempää sitä kohtaan. Mä olisin nyt totaalisessa kusessa, jos olisin antanut tunteiden ottaa otteen musta. Miksi en sit antanut itteni kenties jopa rakastua siihen? Eiköhän se oo tullut jo aika usein esille täältä. Ne petetyt lupaukset. Mä halusin luottaa Haamuun, mutta mä en uskaltanut. Mä pelkäsin koko ajan, että se pettää mut. Oon kyseenalaistanut sen jokasen sanan. Jokasen rakkauden tunnustuksen. Jokasen pyynnön. Nyt mä olen sitä mieltä, että tein oikein. Miksi luottaa ihmiseen jonka jokanen sana tuntuu olevan valhetta? Edelleen mä kuitenkin olisin valmis antamaan sille anteeks. Kaiken tän jälkeen.
Mikä saa ihmiset antamaan anteeks?
Miksi haluan antaa ihmiselle anteeks, joka on aiheuttanut mulle paljon pahaa? Mä oon kerran sanonut Haamulle sen aiheuttaneen mulle paskaa jolloin se huomautti mun aiheuttaneen pahaa sille. Mä tein virheeni, josta se ei koskaan sanonut mulle, että sitä ärsyttäs se. Mä pyysin sitä anteeks. Se ei oo koskaan pyytänyt anteeks multa mitään eikä se varmasti näekään tehneensä mitään väärin. Yksinkertasesti se ei vaan vastaa mulle ja pompottaa mua. Se soittaa mulle silloin kun haluaa eikä välitä siitä haluaisinko mä joskus kuulla siitä jotain.
Sanoin kun oltiin ex:n ja sen kavereitten kanssa hakemassa ruokaa "Koska te ootte miehiä ja ymmärrätte miesten logiikkaa niin kertokaa mulle mitä tarkottaa kun ihminen haluaa käymään siellä, mutta sitten se ei vastaa puhelimeen eikä soita takasin yms." Yks niistä sitten sano, että se vois olla sellasta sillon tällön rohkeutta. Tätä mäkin olen veikannut usein, mutta mä en jaksa enää uskoo siihen. Mä uskon enemmän mun sätkynukketeoriaan.
Oikeasti, mikä saa meidät antamaan anteeksi niin paljon? Miksi haluamme antaa anteeksi ihmisille jotka ovat aiheuttaneet meille pahaa oloa?
Tottakai tiedän, että jotkut ovat pitkävihaisia yms. Mäkin olen, mitä on välillä hyvin vaikea uskoa.
Mikä on pahinta mitä voisit antaa anteeksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti