Tykkään olla vanhalla porukalla. Tykkään viettää aikaa jätkäporukassa. Ne on niin ihania ja ystävällisiä. Ne kuuntelee, vaikka kaikkeen ei aina kommenttia tuliskaan. Joskus oletan, että ei niistä kukaan ees kuunnellut, mutta sitten kun otan saman asian puheeks joskus niin lähes varmasti ne muistaa.
En kaipaa yksinäisyyttä, mutta nytkin oon yksin.
Koska en jaksanut kattoo ex:n juomista. Mä oon palavasti sitä mieltä, että kun on lomilla niin ei oo pakko juoda eikä varsinkaan sillon, jos ite pyytää kaverinsa niin ei se musta oo kiva niille kavereillekaan kattoo sitä yhtä kännistä. Aina kun en halua, että ex juo niin toteen, että en kuskaa. Sit se järkkää aina jonkun muun kuskaamaan. Mun teki mieli lähtee kotio ja todeta ex:lle, että mä saan kattella juomista kotonakin joten voin mennä sinnekin kattomaan. Mä en nauti sen seurasta niin paljon, kun se on päissään.
Mut se kuitenkin voittaa sen yksinäisyyden.
Silti mä en tiedä haluanko kattella sitä. Musta tuntuu välillä, että se ei ota mua tosissaan. Näin to-pe yönä taas painajaisia (oon nähnyt tällä viikolla joka yö painajaisia paitsi viime yönä kun nukuin n. 6h) ja näin sit jonkun näynkin heti herättyäni painajaisesta. Katoin koiraani aamulla ja siinä oli vähän niinkun joku vihree valo. Musta tuntu, että olin hereillä, mutta en mä hereillä vois nähä tollasta? Koko muu huone oli ihan pimee ja sillon yöllä selitin itelleni, että se valo tuli pakastimesta, vaikka tiesin, että se ei loistas millään niin kirkkaasti. Oli kuitenkin lohdullista saada ees joku selitys, mutta aamulla herätessäni kokonaan hokasin, että vittu siellä mitään pakastinta ees oo. Todennäkösesti joku unihoure, mutta mun on niin vaikee uskoo siihen. Se vaan ei voinut olla mitään muuta.
Ai niin. Mun ja ex:n piti viedä mun kuolleen ystävän haudalle kynttilä tänään. Miks musta tuntuu, että en halua viedä sitä sen kanssa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti