Viikonloppu oli ihan kiva. Oltiin koko viikonloppu ex:n kanssa kaksin. Heitin sen melkein armeijaan tänään, kun yks (ei pelkästään sen eikä mun) kavereista otti sen kyytiin. Torstaina hain sit yhen kavereista n 100km päästä ja kyl teki vaikeeta ajaa siellä kun oli niin paljon ihmisiä ja vihaan sitä autoo millä jouduin ajaan. Tänään ajo meni hyvin ja oon tyytyväinen ajooni. Ei mitään tyhmiä kämmejä eikä muutakaan. Onnistunut ja risteyslähtöjä. Piti käydä tankkaamassa, mutta eipä se halunnut mun korttia lukea.
iha oikeesti sun pitää yrittää käsittää
et jotain niinki suurta ei saa päästää käsistä
jos joku rakastaa ja jos sä rakastat myösVertikaali - Älä päästä irti
et jotain niinki suurta ei saa päästää käsistä
jos joku rakastaa ja jos sä rakastat myösVertikaali - Älä päästä irti
Ärähdin ex:lle jotain, koska mua ärsytti joku. Tais liittyä jotenkin lenkkeilyyn tai siihen, että se ei lähtenyt mun mukaan vaikka lupas sillon aikasemmin. Muutenkin olin sille välillä tosi vittumainen, mutta sit mua melkein alko itkettään kun jätin sen sinne mistä sen kaverin se piti hakee. Se oli jotenkin niin hellunen ja mä vaan olin kauheella vauhdilla lähdössä niinkun aina. Lauantai-illasta mua ärsytti kun yritin saada huomiota niin tää vaan jotain mutisi ja käänsi kylkee. Mähän olen siitä perseestä, että haen huomiota aina kiusaamalla, tönimällä yms. ja en koskaan osaa sanoo "rakas" vaan "tyhmä" sointuu suuhun paremmin. Vanha sanonta "rakkaudesta se hevonenkin potkii" sopii niin muhun.
Vaikka ex:n kanssa oleilu oli niin normaalia mitä pariskunnilla on niin kyl toi tän päivänen jotenkin kruunas kaiken. Alkuunhan mä en ees ollut millään asteella kiinnostunut ajamaan sen autoo pois sieltä, mutta kyl se oli jotenkin niin sellanen herkkähetki, että kannatti. En mä kyllä edes kiinnittänyt huomiota sanoko se mitään ihmeellistä, mutta silti oli kivaa!
Mulle puhuttiin viikolla kuinka ex on niin hieno ihminen, että ei kannattas päästää siitä irti. Mä tiedän sen. Tuntuu oudolta, että erottiin sen takia, että halusin enemmän vapautta ja tilaa. Toki joo oonhan mä nyt säätänytkin sellasta eron jälkeen, että yhessä ollessa sitä ei katottas hyvälle. Jaksan vieläkin taivastella kun ex tietää näistä mun menoistani ja "miehistäni". Kysyin siltä sillon, että miten sä pystyt kattoon kun mä oon muiden kanssa. Johka ex vastas eka "hyvin" ja sit viikon vai kahen päästä se otti sen puheeks ja sano "Kylhän se tuntuu pahalle tai oikeestaan vitun pahalle, mutta en halua estää sua olemasta onnellinen" tai jotain sellasta, mutta pointti oli toi. Se tuntu jotenkin niin leffarepliikiltä. Samoin kun se kun ex totes "mä en vaan voi sille mitään, mutta rakastan sua vieläkin". Se vaan on niin paras ja varmasti yks parhaimpia asioita mun elämässä. Syy miks mä jaksan oottaa (/ elää) viikot. ♥
Rakkaat painajaiset! Jättäisittekö mut rauhaan? Vihaan sitä, että jos nukun "hyvin" niin näen painajaisia, mutta jos nukun tyyliin kolme tuntia niin en näe painajaisia. Miksi mä en saa nukkua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti