Jaa niin siis mikä kiire?

Mulla on taas ollut paljon ajatuksia, mutta en vaan oo saanut kirjotettua. Aikapulaa en tästä voi syyttää, mutta syytämpä kuitenkin. "On ollut niin hirveä kiire" aa, niin minkä kanssa? Pelata koneella tai pleikkarilla. Ihan oikeasti siis kiire niinkuin voi huomata. Istun niin paljon koneella, että en kerkiä kirjoittamaan blogia netissä. Säälittävää. Suorastaan naurettavaa.

The only thing I want is for you to be happy
Whether it be with me, or without me
I just want you to be happy
Aviation - You were my everything

Mut tänään alkaa taas elämä vähäks aikaa. Viikonloppu oli niin hyvä, että hyvä fiilis on ollut vieläkin. Aika valloittavaa, että ollut niin hyvä fiilis, että se jatkuu vieläkin. Ja tänään se tosiaan jatkuu! Ex pääsee lomille. IHIHIHII. Se on ollut 2½viikkoo kiinni ja sinä aikana oon kerran nähnyt yhen kaverin (joka myös siis armeijassa) ja jonkun verran parasta likkakaveria. Mut nyt täyspäiväsesti seuraa sunnuntaihin asti! Miksi koulu häirittee mun sosiaalista elämääni?

Työkaveri sano vaihteeksi (oliskohan ollut ehkä varmaan) maanantaina, että on ajatellut, että vois tulla moikkaan mua, mutta kun ei tiedä oonko kotona. No, ehkä vois soittaa ja kysyä? Tai laittaa vaikka viestiä tai kysyä vaikka kaks päivää aiemmin "Ootko ylihuomenna kotona? Voisin tulla poikkeen". Mut ihana ajatus siltä! Tykkään. Kuhan se vaan joskus tänne asti pääsee.

Kävin eilen juttelemassa psykologilla vai mikä nyt onkaan. Se sano, että oon kauheen hyvän tuulinen, että taitaa mennä paremmin kun viimeks. Vastaus ei ollut ihan se. Olin vaan paljon parempi peittämään itteeni tällä kertaa enkä keskittynyt niihin ahdistusjuttuihin vaan höpöttämään elämästä ja viime kesän työpaikasta. Pyöräillessäni sinne mietin kaikkee kuinka voisin puhua Haamusta, kuinka voisin puhua viiltelystä, kuinka voisin kertoa halunneeni tappaa itteni ja kuinka voisin puhua siitä kuinka yksinäiseltä musta tuntuu. Empä sitten kertonut. Parempihan se oli jättää kertomatta. Tyhmä minä, opettelisit puhumaan! Ja kun toi viiltely ei ollut mun mittapuullani enää ees kauheen pieni juttu.

Tässäpä naureskelin ittelleni kuinka en luota muihin ihmisiin kunnolla, mutta voin silti suruttomasti puhua itestäni ja elämästäni kaikille. Sit vaan myöhemmin oon ihan paineissa, että mitä jos se ei osaa pitää turpaansa kiinni, mitä jos se kertoo jollekin. Osaan olla aika naurettava.

Now you pushed me away like you never even knew meAviation - You were my everything

Paras likkakaveri kuunteli eilen kuinka huusin Haamusta. Minä ja hiljaa puhuminen = ihan liian yliarvostettua. Tiivistin ajatuksiani Haamusta "Se on sellanen saatanan perkeleen mies mistä ei ota mitään selvää." Ainakin se meni jotenkin noin, mutta mulla on sellanen kutina, että siinä saatto olla pari kirosanaa lisää. Valitin siitä oikein sydämmeni kyllyydestä. Totesin jossain kohtaa, että en tee mitään sen suhteen. Annan vaan olla. Ja sit jos se joskus sattuu soittamaan (mitä en usko, että tapahtuu) niin voisin vastata TAI lyödä luurin korvaan. Musta vaan tuntuu, että yks paskan hailee teenkö mitään vai oonko tekemättä, kun ei sitä kiinnosta. Ei se olis tollanen mua kohtaan, jos sitä kiinnostas. Oon sille vaan sätkynukke jonka narujen vetelystä se tykkää.

Emmä pysty ymmärtää, en osaa selittää
Helpompaa ois jatkaa eri teitäMc Yritys - Mä rakastan sua

Joku sano mulle, että voisin nähä yhtä ex:n kaveria joka on täällä. Niin voisinkin, mutta mä näen, että se vaivaantuu mun seurassa, jos ollaan kaksin. Välillä meillä on ollut hyviä lenkkejä ja välillä huonoja. Sitä häirittee olla mun seurassa enkä mä halua aiheuttaa sille yhtään enempää pahaa kun mitä oon aiheuttanut. Mä olen ollut sille ihan hirvee välillä ja aiheuttanut turhaa murhetta joten en halua vaivaannuttaa sitä enää yhtään enempää. Se on toi menneisyys mitä ei saa pyyhkimällä pois.
Miksi menneisyyttä ei voi pyyhkiä? Mä ainakin pyyhkisin Haamun pois sieltä.

Ah kuinka ihanan sekavaa taas, mutta mun ajatuksenikin tuntuu olevan sekavat. Toi eka kappale ainakin on niin ajatusmaailmaan huippua, että huh huh ihan huimaa.

Ja taas tiputus pohjalle. Musiikki vaan saa ajattelemaan. Välillä tuntuu niinkun mun sydämmestä olis revitty pala irti ja niinkun antasin vaan kaiken onnellisuuden kadota. Lainehtia pois. Mennä tuulen mukana.