Heräsin aamuyöstä siihen, että näin painajaista. Itkin sen painajaisen jälkeen. Se oli aivan hirvittävä, jopa niin hirvittävä, että muistan sen ja halusin tosissani herätä silläkin uhalla, että en enää koko yönä saa nukuttua. Niinhän siinä kävikin, mutta eipä se painajainenkaan enää jatkunut.
Siinä painajaisessa äiti kuoli eikä sille voinut tehä mitään. Mikään ei auttanut. Se makas letkuissa hengityskoneessa ja jos sen letkun otti pois niin nielu turpos kiinni. Kerran äiti riuhtas sen pois ja sano, että ei halua sitä, mutta ne lääkärit sit pakolla tunki sen takas kun äiti alko pihisemään, kun meinas henki loppua. Sit siinä vieressä oli kone, josta näki kuinka se happi kulki ja sit pikku hiljaa se vaan laski ja laski eli kuolema lähesty koko ajan. Heräsin ihan sillä alimmalla viivalla, joten just ja just ennen sitä loppua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti