Luukku 12

Biisi kaksitoista:

On helppoo tarttuu kiinni
Ja kohta päästää menemään

Olavi Uusivirta - On niin helppo olla onnellinen

Musta ei ehkä uskoisi, että tykkään kuunnella vanhempaa musiikkia eikä musta välttämättä uskoisi, että tykkään kuunnella Olavi Uusivirtaa. Musta sillä vaan on tosi ihania kappaleita ja niissä on yleensä tosi kivat sanat. Jos niissä ei oo superhyvät sanat niin sit ne kuullostaa hyvälle ja niitä on kiva kuunnella, vaikka sanat ei kolahtaiskaan. Tosin tykkään sanotuksissa ehkä vähän "monipuolisemmista ja pisemmistä" sanoituksista, mutta Olavi Uusivirran kappaleet paikkaantuu sillä, että ne kuullostaa niin ihanalle!

Heii  On niin helppoo olla onnellinen
Heii  Ja tyytyy siihen mitä on
Olavi Uusivirta - On niin helppo olla onnellinen

Mä olen alusta asti tykännyt tästä kappaleesta, vaikka mua välillä ärsyttääkin tää liian positiivinen asenne. Tätä on kiva kuunnella kiukkuunsa ja yrittää saada elämänsä jotenkin kivaksi ja ajatella, että HEI, onnellisuushan on oikeesti melko helppoo.

Mut sit aiheeseen käpy & lehmä eli ex joi pitkästä aikaa pisemmän tauon jälkeen ja eihän siitä syntynyt kun isoin riita ikinä. Pisteet siitä. En muista ees koska se olis ollut mulle noin vihanen ja niin pienestä asiasta, että ihan naurattaa.

No kaikkihan lähti siitä, että se ryyppäs kavereiden kanssa vai kaverin, ihan sama. Ehkä mutkin voidaan laskea, vaikka mä en nyt virallisesti mitään juonutkaan vaan maistelin ja tää on sitä mun maistamista, että kostutan vaan huulet. Mutta kuitenkin ex veti kokolailla hyvällä vauhdilla ja mä näin sen käytöksestä, että nyt alkaa oleen jo vähän turhan hyvä kuosi päällä ja kohta lentää laatta.

Oltiimpa sitten tulossa baarista ja tässä sataa pisteet ymmärtäväiselle kuskille. Mä olisin varmaan laittanut porukan käveleen tai liftaamaan tai pyörittänyt pari kertaa lumihangessa, koska ex oksensi autoon. Vahinkoja sattuu, mutta tässä vaiheessa ex saa kiittää, että ei oltu mun autolla liikkeessä. Olis saattanut olla vielä ikävämpi ilta. Kattelimpa siinä sit kun päästiin pihaan, että hyvä, että niskassa ei ollut oksennusta, mutta no, empä mä siihen oksennukseen olis kuollutkaan. Mä alotin sit siivoon sitä autoo, kun passitin exän eka sisälle ja tässäpä tulee se riidan aihe.

Helppo olla vapaa kuvitella
että kaikkeen löytyy syy
Mut miten rakkaus
tai maailman synty selittyy
Olavi Uusivirta - On niin helppo olla onnellinen

Ex käveli ihan tuhannen päissään sisältä bokserit jalassa ja hihaton päällä sekä jotkut pikku kengät jalassa paperirullan kanssa, että hän tulee siivoomaan autoo. Olin tässä vaiheessa jo niin kärttynen, että ärähdin, että sä painut nyt vitun nopeesti sisälle. Eipä painunut ja siinä alettiin sit huutaan kilpaa KUMPI SAA SIIVOTA AUTON. Voi vittu mikä aihe tapella. Me ei olla koskaan huudettu toisillemme noin, vaikka aihetta olis ollut satakymmenen miljoonaa kertaa ja varmasti paljon tähdellisempiä kuin tää, mutta ei. Me tosiaan väännettiin siitä kumpi sen auton siivoo, koska ex oli sitä mieltä, että hän, koska se oli hänen moka ja mä sit rähisin, että painu vitun nopeesti sisälle. Ja tosiaan äänenvoimakkuus oli vähän toista luokkaa kuin kuiskaus.

Ex sit veti vähän hernettä nenään ja nappas mua ihan kunnolla vyötäröltä kiinni ja huusi mulle, että hän siivoo sen ja mää huusin perään, että se on jo melkein siivottu, että mene sinä nyt vittu siitä sisälle. Saattaa olla, että oon jokusen kirosanan unohtanut, mutta eiköhän teille tuu pointtiselväks. Siinä vaiheessahan minä en ollut tosiaankaan luovuttamassa, vaikka siinä käsiks käytiinkin vaan huusin jossain kohtaa, että päästä nyt vittu irti. Ja tää ei nyt sit ollut yhtään niin dramaattinen tilanne oikeesti miltä tää kuullostaa kirjotettuna. Kuhan vaan huudettiin ja ex otti käsillä kiinni tosta vyötäröltä vähän kovemmin kuin vaan painamalla ne siihen. Koska exällä oli viinaa alla ja hyvien promillien humala päällä niin se oli vähän sitä mieltä, että hänhän ei luovuta, mikä ei todellakaan oo normaalia siltä, koska jos me hakataan kilpaa päätä seinään niin kyllä se luovuttaa ensin. Sit se tokas mulle "Pyydä nätisti", kun olin just huutanut "nyt vittu kipität helvetin kovaa sinne sisälle"-tyylisesti ja tuli kyllä niin pilkallisesti "menisitkö nyt vittu sinne sisälle", että nyt ihan naurattaa. Kyllä se sinne sisälle sitten menikin, kun äänensävy oli vähän toista luokkaa kun huuto. Ja minä siellä iloisin mielin siivosin autoa ja totesin, että juominen on perseestä.

Ex ei pystynyt ees toivottamaan mulle hyvää yötä tai mitään vaan meni mielenosotuksellisesti suoraa suihkusta nukkumaan ja mä jäin leikkimään seuraneitiä sen kavereille. Täähän se naisen virka on, että ollaan aina seuraneitinä, huolehditaan vähänkään vieraammille nukkumapaikka ymsymsymsyms No minähän pistin paremmaks. Alkuun puhuin ex:n kaverille, että mielenosotuksellisesti kääriydyn mattoon ja nukun hellan eessä, mutta sit se muistutti mulle, että onhan tolla patja. No minäpä sitten joskus puoli neljältä raahauduin nukkumaan ja raahasin patjan mukanani talon kylmimään huoneeseen ja suunnittelin samalla nukkuvani vaatekomerossa, että varmasti ei heti löydetä, jos yhtään lähetään etsimään. Täähän ei oo mun tapasta, kerran aikasemmin n. 4vuoden aikana oon mennyt nukkumaan ex:n toiseen sänkyyn.

Mä voin suunnitella mun koko elämän
vaimon ja viran ja talonkin
Mut kaikki menee toisin
joku suunnittelee mua paremmin
Olavi Uusivirta - On niin helppo olla onnellinen

Siellä mä iloisesti nukuin nelisen tuntia ja sit kuulin, kun ex meni vessaan ja alko ravaan taloo ympäri. Se oli hyvä, kun askelluksesta kuuli, että nyt mua etitään. Sit hetken varrottuani katoin puhelinta niin siellä oli jo kaks viestiä. Toisessa kyseltiin, että missä oon ja toisessa haluttiin saada viesti, jos haluan vielä nähä jossain vaiheessa. Totesin vaan "Kai se on pakko jossain vaiheessa nähä", koska mullehan se oli selvää, että olin vaan vastakkaisessa huoneessa. Sit kysyttiin oonko kotona ja totesin "Ihan jossain (paikkakunta)". Sit pyydettiin nukkumaan viereen, jolloin avauduin, että haluanko nukkua ihmisen vieressä ja luottelin sit jotain eilisestä ja ennenkun kerkesin ees siihen aikasempaan vastaamaan tuli jo pisempi anteeks pyyntö viesti ja sit vielä toinenkin pisempi anteeks-viesti. Vähän aikaa vielä hymyilin itekseni siellä ja kävelin sit sinne ex:n huoneeseen. Mua melkein nauratti kun se katto mua kun jotain maailman seittemättä ihmettä ja sano "VEERA!" Jotain sitten auoin päätäni, että joulupukkiko olis pitänyt olla tai jotain muuta joulupukkiin viittaavaa. Toinen oli vaan niin onnellinen, että mä tulin takasin enkä ollut lähtenyt maanpakoon.

Olin jo aiemmin kuunnellut, että oli vähän kova paikka, kun en ollutkaan aamulla siinä missä piti, kun ex kävi hakemassa paperia ja sit se mullekin muutaman kyyneleen siinä vuodatti ja oli vähän sillain, että hän pelkäs, että ei näe mua enää koskaan. Siinä sit jonkin aikaa juteltiin ja se oli käynyt kattomassa kaverinsakin vierestä, että oonko siellä. No, en ollut. Ihan onnellisesti nukuin koirani kanssa. Toisaalta musta tuntu, että oli ihan hyvä vähän napauttaa exää, koska toi ei musta ollut millään asteella paha teko. Saipa vähän huomata, että ehkä mä en olekaan ihan niin itsestäänselvyys kuin miltä tuntuu.

Sit teki mieli vetää pussillinen herneitä nenään, kun kaveri totes, että ei tosta mun ja ex:n säädöstä / jutusta oo muutakun haittaa. Meinasin kysyä, että sorry niin mitä oli, koska mä en keksi mitään pahaa. Toki, sit kun on pakko erota niin se tilanne tulee olemaan ihan perseestä ja tuntumaan ihan yhtä erolta kun kesälläkin, jos ei jopa pahemmalta, mutta muuta pahaa mä en näe tässä. Tosin joo mulla välillä kilahtaa exään kiinni niinkun seurusteluaikanakin, mutta toisaalta niin mulla kilahtelee muutenkin välillä ihmisiin kiinni. Mut mä en vielä oo tajunnut mitä pahaa tässä on. Varmaan se, että mulla on hyvä olla ja se on totaalisen väärin?