Luukku 4

Mä kyllä kiitän, että bloggerissa on toi ajotettu tekstien julkistaminen. Muuten olisitte saattanut jäädä ilman luukkua launtaina ja sunnuntaina ja monena muunakin tulevana päivänä.

Biisi neloinen:

Your love is just a lie
It's nothing but a lie
Simple Plan - Your love is a lie

Musta tuntuu, että mun läheisimmät kaverit (jätkät lähinnä) nauraa silmänsä päästä, kun kerron, että oon kuunnellut tätä kappaletta paljon viime aikoina. Mä en oikeastaan ole edes varma mistä tämä kappale on mulle pöllähtänyt. Vakaasti uskon parhaan likkakaverin mp3-soittimen lainaamiseen, kun vaihto mulle kappaleita. Mun on hyvin vaikea uskoa, että jätkiltä olisin saanut tän ja tää onkin ainut Simple Planin kappale minkä tunnistan nykyään. En ees tiedä mitään muita kappaleita siltä joten itseeni en usko, että olisin tän jostain löytänyt.

So don't try to say you're sorry, or try to make it right

Simple Plan - Your love is a lie

Aloin kuuntelemaan tätä alkuun pelkästään Haamun takia, koska jotenkin toi rakkautesi on valhe tuntuu sopivan siihen kuin nenä päähän. Voisimpa tässä vinkata, että se on soittanut mulle viimeksi 22.10. ja mä soitin siitä ehkä kolmen vai neljän päivän päästä x2 ja laitoin viestin eikä se vastannut, joten empä oo siihen ottanut mitään yhteyttä. Nyt ootan, että tuleeko sieltä joulutoivotuksia ollenkaan.

How does it feel when you kiss when you know that I trust you

And do you think about me when he touches you?
Simple Plan - Your love is a lie

Mutta sanat lukiessani huomasin, että tää kappale koskee paljon muhunkin eli voin hyvin syyllistää itseäni tämän kappaleen kanssa. Joskus aiemminkin olen täällä maininnut, että mä olen pettänyt enkä oo ylpeä siitä. Se tunne, kun toinen joutuu epäilemään sua ei oo helmi. Toisaalta mulla on maailman paras ex, koska se ei koskaan (joskus alussa joo, mutta syyllistämiset kohdistu väärään henkilöön) syyllistänyt mua. Se ei koskaan tuonut missään riidassa esille "Saatanan lumppu, ajattelisit vähän muitakin, sä oot kuitenkin pettänyt mua"-tyyppisiä ajatuksia. Me riideltiin yleensä rehdisti ja jos siinä joku veti paskamaisen korren niin se olin sitten minä.

Muistan sen kun kerroin ex:lle toisen kerran, että mä olen kämmännyt. Mä vaan poraan silmiä päästä ja tää ottaa syliin ja yrittää rauhotella mua. Tais se jopa sanoa, että ei oo mitään hätää. Kuinka moni mies ottaa asian noin lunkisti? Siksi mä olenkin palavasti sitä mieltä, että ex:n pitäs löytää joku niin paljon parempi kuin mää. Se olis ansainnut sen. Siinä on epäilemättä maailman hienoin mies. Se sentään olis vienyt mut syysloman alussa työkaverin luokse tai maksanut mun matkani, että olisin päässyt sen luokse, koska halus, että mun syyslomani ei oo perseestä. Ja mä meinaan antaa tälläsen miehen mennä.. Tyhmä? Kyllä. Ihan vitun tyhmä.