Luukku 24

Se viimeinen eli 24biisi:

Mulle oli alusta asti selvää minkä kappaleen haluan julkaista 24päivä. Yksi elämäni tärkeimmistä kappaleista, jota tulen varmasti arvostamaan vielä vanhana keinuessani kiikkustuolissa terassilla katsellessani auringonlaskua. Tämän kappaleen aikana / takia on monet kyyneleet vieräytetty ja tunnettu tuskaa, aivan mieletöntä kipua ja itseinhoa. Tähän kappaleeseen sisältyy niin paljon muistoja, rakkautta ja aivan helvetisti tuskaa sekä kipua.

Remember when we used to look how sun sets far away?
And how you said: "this is never over"
I believed your every word, and I guess you did too.
But now you're saying: "Hey, let's think this over"

Sonata Arctica - Tallulah

Mä rakastan tätä kappaletta, mutta tähän kiteytyy niin paljon kipua, että mä en pysty kuunteleen tätä kovin usein, koska liian monella kuuntelukerralla alkaa tuleen paskafiilis ja meinaa itku tulla. Muistan kuinka paljon vihaan itteeni ja kuinka paskamaisesti oon tehnyt. Kuinka paljon uskoin itteeni, kuinka paljon pelkäsin, kuinka jouduin ajattelemaan, kuinka jouduin pettymään itteeni ja kuinka helvetisti vihasin itteeni tekojeni jälkeen.

Tähän kappaleeseen kiteytyy se kaikki miksi vihaan jätkäporukoita, vaikka samalla rakastan niitä. Jätkät on niin ihania ja vilpittömiä, mutta mä olen sit ihan hirviö ollut niille välillä. Silti ex ja sen kaverit on pitänyt yhtä, vaikka mä syvästi ihmettelen, että se koko porukka ei oo hajonnut mun takia. Mä tunnen välillä aivan käsittämätöntä vihaa itteeni kohtaan, että mun takia se koko porukka on meinannut hajota. Mä olen meinannut pilata porukan, joka on pitänyt yhtä ala-asteelta. Sit väliin tuli totaali bitchämmä.

Mistähän tässä aloittaisi? Varmaan ihan alusta on paras alkaa. Nimetään vaikka kaikki henkilöhahmot tässä tarinassa. Otathan huomioon, että nimet on aivan hatusta heitetty ja vain sellaisia, että te lukijat saatte selkeemmän kuvan tästä kaaoksesta!:

silloinen paras luokkakaveri (joka sit myöhemmin skippas mut) = best luokkafrendi

silloinen ex eli nykyinen tosi kaukainen kaveri= killinki

silloinen nykyinen eli nykyinen ex = rastiperse

exän kaveri = loistotyyppi.

exän toinen kaveri, joka ei oikeastaan ole kuin sivuhenkilönä tässä tarinassa = herra x (koska joka tarinassa pitää olla mystinen herra x)

Samalla saatte kuulla mun ja exän tarinan alkua.

Alussa best luokkafrendin kanssa katteltiin meijjän mielestä koulun kahta parhaan näköstä jätkää - rastipersettä ja loistotyyppiä. Kaikki lähti siitä, että vaan selitettiin niistä ihan onnessamme ja rastiperse oli valittu best luokkafrendin jätkäks ja mulle oli sit varattu loistotyyppi. Tosin tässä kohtaa tarinaa matkaan tuli pienoinen mutka, koska kumpikaan ei uskonut kummallakaan olevan mitään mahdollisuuksia kumpaankaan. Oltiin best luokkafrendin kanssa kunnon stalkkereita ja koulussa kytättiin aivan kympillä ja sit seisoskeltiin aina niitten takana tai jossain lähellä, että pystyttiin kyttään sekä aina muistettiin selittää niistä jotain enemmän ja vähemmän tosissaan.

You take my hand and pull me next to you, so close to you
I have a feeling you don't have the words
I found one for you, kiss your cheek, say bye, and walk away
Don't look back cause I am crying

Sonata Arctica - Tallulah

 Saatiin best luokkafrendin kanssa loistoidea! Kysytään killingiltä, että onko sillä rastiperseen tai loistotyypin meseosotetta, että voitas ottaa yhteyttä. No killinki totesi, että eipä löydy, mutta myöhemmin sit meseteltiin ja se perkele oli valehdellut meille. Tosin vahingossa, mutta sitä ei huomioitu! Killinki hihkas "Aa kato rastiperse tuli meseen". Voi sitä huudon määrää "SÄHÄN SANOIT, ETTÄ SULLA EI OO SEN OSOTETTA!" no sen jälkeen sitten saatiinkin rastiperseen osote ja iski kriisi kumpi sen lisää. No minäpä rohkeana nuorena naisena lisäsin sen ja käskin sen lisätä best luokkafrendinkin. Siinä menikin iloisesti joululoma ja monet muut illat, kun juteltiin joko kolmisteen, kaksin tai sit neljäntenä pyöränä oli killinki.

Jonain kauniina iltana sit puhuin rastiperseen kanssa kaksin ja lupasin lähtee heittään sen ikkunaa lumipallo (AH kuinka romanttista). Olin just tullut suihkusta, hiukset aivan märkinä ja pakkasta varmaan 25astetta. Mikähän oliskaan sen parempi idea kun kävellä joku 8kilometriä yhteensä, että pääsi sinne ja takas kotio? Koko matkan puhuin best luokkafrendin kanssa ja se koko ajan kannusti mua, että rastiperse kuitenkin tykkää musta ja tän sain kuulla joka keskustelussa best luokkafrendiltä. Tosin musta näin jälkeen päin on alkanut tuntumaan, että vaikka se mua kuinka kannustikin, niin se olis halunnut sen ite ja tän takia meijjän välit hajos varmaan tai sen takia se alko skippaan mua, että oli niin kateellinen. Tosin, ei se sitä mulle koskaan sanonut ja kanta oli tyyliin "ota sä se, en mä sitä halua". Ei voi tietää.

Kävimpä siinä sitten heittämässä lumipallon ja jonkun aikaa juteltiin elämämme ensimmäisen kerran kasvotusten. Sit kävin siä joskus myöhemmin, mutta sisälle asti en mennyt alkuun ollenkaan. Kävin vaan ja lähin meneen. Joskus sit pääsin sisälle astin ja 2kk hengattiin keskenämme aina silloin tällöin iltasin ja sit sovittiin, että aletaan seurusteleen. Jotain, mitä en olis ikinä uskonut. En olis ikinä uskonut, että niin hyvännäkönen jätkä kiinnostuis musta. Tosin nyt rastiperse näyttää ihan järkyttävältä armeijakampauksessaan, mutta ehkä toivun.

I remember little things, you hardly ever do
Tell me why, I don't know why it's over
I remember shooting stars, the walk we took that night
I hope your wish came true, mine betrayed me
Sonata Arctica - Tallulah 

No sit kun oli alettu seurusteleen niin se olin minä aina, joka sanoi "Sähän olet kavereittes kanssa, koska jos me joskus erotaan niin sulla ei ole ketään". Niillä oli joku päivä millon ne aina henkas rastiperseellä ja se oli ehdottomasti sellanen asia mitä mä halusin arvostaa, koska en halunnut, että ex jää tyhjän päälle, jos erotaan. Rastiperse oli kyl kovasti sitä mieltä, että haluais olla mun kanssa, mutta minäpä pidin pääni ja omin itelleni ihan oman päivän.

Taidettiin jotain vajaa ½vuotta olla sillain, että en kauheemmin ollut sen kavereitten kanssa ja hyvä, jos koulussa ees tervehdittiin. Sovittiin sit rastiperseen kanssa, että mä tuun sinne kun sen kaverit oli siellä ja aloin olemaan siä sit aina silloin tällöin, kun sen kaveritkin. Olin ihan varma, että loistotyyppi vihaa mua, koska se ei puhunut mulle. Tosin olin myös ihan varma, että herra x ei oo erityisen viehättynyt mun seurasta, mutta enemmän se musta piti kuin loistotyyppi. WRONG! Tää on mun elämäni paskimmin tulkittu ihmis-suhdekiemura ja ihan mettään menin. Tosin mulla kävi ihan vähän mielessä (tai sitten muistan väärin), että siinä saattas olla jotain.

You let my hand go, and you fake a smile for me,
I have a feeling you don't know what to do.
I look deep in your eyes, hesitate a while...
Why are you crying?
Sonata Arctica - Tallulah

Joku kerta sit lähin loistotyypin kanssa samaan aikaan rastiperseeltä. Käveltiin ja jotain siinä sitten höpöttelin normaaliin tapaani, koska joskus vaivaantunut hiljaisuus on ihan hirveetä. Siinä se sit sano, että on ollut musta mustasukkanen rastiperseelle. Jäädyin ja sen jälkeen aloinkin hengaamaan sen kanssa vähän enemmän ja puhumaankin sen kanssa. Tässä kohtaa tein virheen, olis pitänyt vaan antaa olla, mutta sehän oli se kumpaa olin oikeestaan enemmän kattellut alkuun, mutta elin uskossa, että mulla ei olis mitään shäänssiä siihen.

Mä pyörin niitten välillä. Mä en tiennyt yhtään mitä halusin. Mä aloin uskomaan, että haluan alkaa loistotyypin kanssa, koska rastiperseen kanssa oli tainnut olla just jotain huonompaa aikakautta. Mä sanoinkin loistotyypille jotain, että nyt vaan enää pitäs kertoo rastiperseelle, että skippaan sen. En tiedä mikä tuli, mutta tulin järkiini, että en halunnut olla se tyyppi, joka pilais niiden ystävyyden valittemalla toisen. Illasta sit keräsin itteni ja kerroin, että en mä vittu vaan pysty tekeen sitä rastiperseelle. Mä hajotin loistotyypin. Se olis antanut ystäyvyytensä siitä, että mä olisin alkanut sen kanssa. Se halus mut enemmän kuin mitään muuta silloin. Se rakastu muhun ja mä rikoin sen kuin peilin, johon heitetään kivellä.

I see you walking hand in hand, with long-haired drummer of the band.
In love with her or so it seems, he's dancing with my beauty queen.
Sonata Arctica - Tallulah

Mä muistan sen seuraavan päivän ja musta ei oo ikinä tuntunut niin pahalta nähdä ketään ihmistä. Menin kaheksas kouluun tai oikeestaan olin jo varmaan viiden maissa hereillä. En nukkunut kunnolla. Mietin vaan, että olinko tehnyt oikeen päätöksen. Mä tunsin itteni olevan kuollut. Mä en edes halua tietää kuinka pahalta loistotyypistä tuntu, koska musta tuntu vähintään siltä kuin olisin tappanut jonkun ihmisen, vaikka en nyt tiedäkään miltä se tuntuu. Mut tosiaan se tunti kesti 8-9 ja kun kävelin sieltä pois niin eka ihminen jonka näin, oli loistotyyppi. Se näytti siltä kuin siltä olis viety kaikki, koko elämä. Se näytti siltä, että se vois koska tahansa kuolla siihen tuskaansa. Se oli hirveetä. Oli hirveetä tietää, että oli aiheuttanut sen tuskan jollekin.

Don't even dare to say you hi, still swallowing the goodbye
But I know the feelings still alive, still alive
Sonata Arctica - Tallulah

Siitäpä kipitin sitten "iloisin mielin" musiikin tunnille, jossa yritettiin valita joulujuhlakappaletta. Kokeiltiin Sonata Arctican Tallulahia, jota olin kuunnellut sen koko ajan, kun en tiennyt mitä teen ja kumman valittisin. Mä kuuntelin sitä pakonomaisesti koko ajan, itkin sen aikana ja olin valmis vetämään ranteet auki. En kuunnellut mitään muuta. Vaan Tallulahia, koska se oli jotenkin niin kuvaava. Voin kertoa, että empä montaa sekunttia siellä musiikin tunnilla pysynyt, kun lähdin ihan porussa vessaan. Olin saanut loistotyypiltä "rakkauskirjeen" jossa oli kaikki se tuska minkä aiheutin sille. Luin sitä samalla kun itkin siellä vessassa. Niin paljon kyyneliä ja tosi pahasti tapettu unelma. Mulla on vieläkin se kirje tallella ja itken aina, kun luen sen. Se on niin täynnä tunnetta ja mä ihmettelen, että loistotyyppi haluaa enää ees puhua mulle.

Mun oli tosi vaikee päästää irti loistotyypistä. Se tilanne on oikeesti yks mun elämäni hirveimpiä. Se päätös oli mulle aivan helvetin vaikee. Mä olin nuori. Mä olin sekaisin. Mä olin rakastunut, mutta en enää tiennyt kehenkä. Mä en halunnut olla se saatanan paskamainen ämmä, joka rikko niitten ystävyyden. Rastiperse anto anteeks ja ne jatko ystävyyttä, mutta muistan kuinka vaikeeta se oli niille.

I lost my patience once, so do you punish me now?
I'll always love you, no matter what you do.
Sonata Arctica - Tallulah

Istuttiin joku kerta ruokalassa kolmisin ja siinä oli yks meille kaikille vieras tyttö. Se oli lähes heti sen jälkeen kun rastiperse sai tietää kuka se jätkä oli, mutta musta se oli myös sen jälkeen, kun ilmotin, että en voi tehä sitä rastiperseelle (miksi musta tuntuu, että rastiperse olis ansainnut vähän kauniimman nimen tässä tarinassa?). Niitten kahen inho / kateus toisiaan kohtaan oli melkein käsin kosketeltava. Ne ei kumpikaan puhunut toisilleen, kun mä sit sanoin, että purkakaa nyt toisillenne sitä ja ns "unohdettiin" vaan se samassa pöydässä istunut tyttö. Voin vaan kuvitella kuinka mitättömästä siitä on tuntunut. Sit ne puhu toisilleen ja sen jälkeen niitten välit taiskin alkaa parantua.

Tän kaiken härdellin keskellä oli koulukuvaus, luokkakaverin riitelyä puiva keskustelu ja mun ensimmäinen psykologikäynti viiltelyn takia. Samalla yritin selvitä siitä, että mulla ei ollut luokalla ketään kavereita. Sinne joulujuhlaan valittiin Tallulah. Laulu, joka repi mun sydämeni rinnasta ja muistutti mua kaikesta eikä silloin tapahtuneesta ollut varmaan edes kunnolla kuukautta. Voitte kuvitella kuinka vaikeeta oli joka musiikin tunti vaan harjoitella kappaletta, johonka kiteytyi kaikki tuska. Sit se tunne oli hirveä, kun sen joutu vielä esittämään ja loistotyyppi istu samassa salissa. Se teki niin vaikeeta.

I'll win you back for me if you give me a chance,
but there is one thing you must understand...
Sonata Arctica - Tallulah

Vielä nykyäänkin mun tekee vaikeeta muistella tota aikaa (tätäkin kirjoittaessa itkin ja itken edelleen) ja mä kadun sitä, että mä herätin loistotyypissä toivoo. Tosin silloin kun sanoin sille, että haluun olla sen kanssa, uskoin siihen itekin. Silloin olin sitä mieltä, mutta illalla en enää pystynyt tekemään sitä. Rastiperse pyöri itse säälissä ja oli vähän sitä mieltä, että hänellä ei ollut syytä elää. Mä en halunnut ottaa riskiä vielä siitä, että se olis tehnyt itelleen jotain mun takia.

Tää on sellanen päätös mistä mä en oo vielä tähän päiväänkään asti päässyt täyteen selvyyteen, että teinkö oikein. Mä melkein uskon, että tein oikeen päätöksen, mutta mulla meni tosi pitkään uskoo siihen, että tein oikeen päätöksen. Ja niinkun huomaatte niin välillä vieläkin mietin oliko se oikee päätös. Tää olis saattanut olla mun elämäni käännekohta. Se olis voinut muuttaa kaiken. Mä olisin voinut tuhota ehkä parhaan ystävyyden ikinä, joka on kestänyt niin paljon.

Tallulah, It's easier to live alone than fear the time it's over.
Tallulah, find the words and talk to me, oh,
Tallulah, this could be...
Sonata Arctica - Tallulah

Kokemuksena tää kasvatti mua aivan helvetisti. Vanhennuin kerta heitolla monta vuotta, vaikka en mä nyt mikään ihan kakara silloinkaan ollut. Tässä sen näki, että ei oikeesti oo hienoo, jos kaks ihmistä rakastaa enemmän kuin koko sydämmestään ja on valmis antamaan kaikkensa. Ei se oo mikään prinsessasatu vaan helvetin kipeetä tekevä kokemus. Ihan kun loputtomasti miekan iskuja. Mä olisin toivonut, että joku muu olis päättänyt mun puolestani siinä. Vaikka joku ylempi taho iskenyt salaman muhun, johka olisin kuollut, koska se oli oikeesti niin vaikeeta. Mä kadun edelleen sitä, että aiheutin niin paljon pahaa niin pienessä ajassa.

Tallulah on oikeasti kaunis kappale. Todella kauniit sanat ja musiikki on ihana. Rakastaisin tätä vielä enemmän, jos sen rakastaminen ei tekisi niin kipeää. Tämä saattaisi olla paras kappale maailmassa, mutta se sattuisi liikaa. Toivon, että te saatte tästä tekstistä kiinni sen tunteen mikä minullakin on ollut. Toivon, että te kuuntelette edes kerran tämän kauniin kappaleen ja mietitte, että mitä te olisitte voinut tehdä toisin elämänne rakkauden suhteen.