10.12.2011

Luukku 10

Biisi ten:

Se pieni kuolema kun oma sydän särkyy, se tunne millon sisuskalut ylösalas kääntyy
kun sattuu näin paljon on pakko olla elossa, ei haluu olla elossa, erossa
Steen1 - Se tunne, jolla ei ole nimeä

Tämä kappale onkin jo blogista tuttu eli olempa sitä aiemminkin hehkutellut. Teksti on julkaistu tän vuoden tammikuussa eli melkein vuosi sitten ja silti mä jaksan edelleen soittaa sitä pakkotoistolla välillä. Siinä on vaan niin hienot sanat, jotka kolahtaa muhun! Jotenkin tää sanojen hienous kuullostaa siltä, että oon joskus ennenkin maininnut sen...

Sä olit jotain mitä venasin koko elämäni.
Kaunis, vaikee, vittumainen kilipää.
Silti oli pakko sua sun nukkuessa silittää.
Steen1 - Se tunne, jolla ei ole nimeä 

En mä oikeastaan voi kertoa mitään uutta tästä kappaleesta mitä en olis jo aiemmin maininnut. Mä olen huono fanittaan bändejä, mutta mä fanitan kappaleita. Mä en kuuntele yleensä orjallisesti jonkun esittäjän kaikkia kappaleita, koska se esittäjä on paras. Mä kuuntelen orjallisesti kappaleita, koska ne on parhaita. Mulle on ihan sama kuka sen kappaleen on esittänyt, jos se kappale on musta hyvä. Toki yleensä haluan kuunnella sit sen esittäjän muunkin tuotannon lävitse, jos löydän yhen hyvän kappaleen, mutta ei se siitä esittäjästä mitään jumalaa tee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti