Apua tulossa.

Eilinen ja tää päivä, mut lauantai-ilta oli hyvä kun pidettiin leffailta kaverin kanssa. Keskiviikkona alkaa taas hyvä elämä. Ex pääsee lomille. Ei tätä yksinäisyyttä muutamaan päivään.

Eilen lähin lenkille, koska tää paha olo oli aivan järkyttävä. Kävelin varmaan kaks kilometriä toooosi hitaasti ja koko ajan itkin. Siä kävellessä välillä vaan lyyhistyin ja itkin. Koko ajan päässä ajatus "mä en jaksa elää. Mä en vittu oikeesti jaksa elää." jota hoinkin siinä matkalla aika useeseen otteeseen. Mä meinasin lähettää kaverille viestillä ton päässä velloneen ajatuksen, mutta en lähettänyt. Olisin soittanut Haamulle, jos mulla olis ollut sen numero. Olisin sanonut sille "Mä en jaksa enää, auta mua!" Sit siä mettässä päätin kokeilla miltä tuntuu vetästä nyrkillä puuhun. Oon nyt onnellinen, että sen ekan vetäsin ohitte, koska se lähti vähän turhan kovaa ekaks lyönniks. Eipä tuo yks rystynen paha oo, vaikka siinä pieni haava onkin ja mustelma.
Mun teki vaikeeta kerätä itteni kotio mennessä. Meinasin sanoo porukoille, että en halua enää elää enkä halua kattoo kun ne juo elämäänsä. En sanonut.

oon voimaton, oon heikko, en jaksa enää
mikään ei kiinnosta, mikään ei saa hymyilemää
tää sattuu, eikä valoa näy missääSana - Liekki sammuu

Tänään soitin sille tädille mille mun on pitänyt pitkään soittaa. Varmaan kuukausi. Mul on varattu aika ens viikon tiistaina klo 8.00 Millä mä herään niin aikasin? Se kysy mulle puhelimessa, että onko sillä ajalla kauhee kiire. Totesin, että ei tässä nyt mikään hengenhätä oo. Kysyin iteltäni mielessä "Eikö?"

enkä tuntee yksinäisyyden tuskaaMethodi - Sydän palasina 

Tänään meillä oli koulussa joku 45minuutin keskustelu abipäivästä. Mua niin turhautti. Halusin koko ajan pois sieltä, koska ahdisti ja itketti. Sit mua niin ärsytti se, että ihan sama mitä sanoin niin kukaan ei kuunnellut, paitsi ainut paras luokkakaveri. Yhdessä tuumin sitten puhuttiin ei niin kauniiseen sävyyn niistä luokkakavereista jotka istu siinä ringissä meijjän ympärillä / lähellä / vieressä. Yhessä välissä huusin koko porukan yli ja mua ei kuunnellut se kelle puhuin, vaikka sanoin sen nimenkin siinä. Joku muu sit (ihme!) sano "Hei veeralla olis asiaa". Niimpä! Kato kun mäkin olen olemassa. Ainakin vielä. Ajattelin vakavasti, että voisin olla penkkaripäivän kotona. Meiltä on kielletty kaikki, koska koulun PITÄÄ OLLA KIVAA! No vittu miks mä en oo huomannut sitä? Mä oon kitunut koulussa viimesen viis vuotta ja sit penkkaripäivänä pitää olla nollalinja oppilaitten suhteen. Kenestäkään ei saa olla mitään. Ei tekis mitään niin ei joutus seinälle. Mä oon ollut vaan mustalla listalla ja oon tyytyväinen itteeni. Ei saa töhriä ketään huulipunalla yms. Mua ihmetyttää, että miks porukka haluaa heitellä karkkeja, jos ei saa tehä mitään? Muutenkin ihan turhaa.

Kaveri puhu kauheesti, että nähtäs tänään, mutta ei nähtykään. Toisaalta ehkä ihan hyvä. En välttämättä olis jaksanut hymyillä tänään yhtään enempää mitä on kotona pakko. Mun tekee vaikeeta koulussakin nykyään hymyillä ees niitä muutamia kertoja mitä on pakko. Aina mun on tehnyt, mutta nyt vielä enemmän.

Mut oon nyt soittanut ja hakenut apua. Vielä kun sais puhuttuakin.