Kaikkee sitä ihminen tekeekin

Kaikkee sitä tekee vaan nähdäkseen yhen ihmisen ja seuratakseen sen käytöstä. Illalla 21.20 mulla ei ollut vielä mitään elämää. Kymmenen minuutin päästä Haamu soitti. Sit kymmenen maissa soitti paras likkakaveri ja lähettiin pongailemaan mun toimesta. Pongasinkin. Haamu otti katsekontaktia ja tällä kertaa itekin jopa katoin sitä. Sit lähettiin meneen parhaan likkakaverin kanssa. Se meni kotionsa ja mä vein auton kotiin ja hyppäsin saman tien toisen kaverin kyytiin. Höpötettiin kaikkee ja sit lähettiin sinne missä Haamu oli, koska kaverilla oli kuskattavia siellä suunnalla. Haamu sit otti katsekontaktia ja hymyili.

Yks mies yritti pitää mulle silmäpeliä, mutta se vähän epäonnistu kun kattelin vaan lattiaa. Muutaman kerran katoin sitä ja hymyilin. Se ei puhunut mulle mitään koko iltana, mutta sit kun oli lähössä niin totes mulle "uulalaa" ja "grr". Tosin mun seurassa ollut kaverijätkä sit alko pitään sille sellasta "grr"-leikittelyä ja mä vaan naureskelin vieressä. Silläpä pääsin siitäkin innokkaasta mieshenkilöstä eroon. Voi olla, että Haamu näki sen ja voi olla, että ei nähnyt. Oikeestaan ei mua kiinnosta. Eipä se ollut mitään sen vakavempaa.

Koskaan en tulostasi tiedä, se on samantekevää.
Olen yksinäinen, niin, niin yksinäinen.
Mutta jos kesytät minut,

niin tulosi haluan tietää silloin.
Odotus antaa jo onnentunteen, sydäntäni lämmittää.
Seija Simola - Kesytetty

Sit kaiken huippu! Sieltä oli mulla sellanen vähän alle 20kilometriä kotio. Sanoin kaverijätkälle "Joo kyl mul on kyyti", koska en halunnut huolestuttaa sitä ja en viittinyt laittaa sitä kuskaan mua. Todellisuudessahan mulla ei ollut mitään käsitystä miten meen sieltä kotio. No eipä kun taapertamaan kotia kohti. Voin kertoo, että siihen aikaa kun taapersin siä niin ei kauheemmin ollut autoja (ehkä kuus ½tunnissa). Meinas hermot pettää siä pimeessä mettän keskellä. Alusta asti päätin, että pyrin liftaamaan kotio. Ekan auton annoin mennä ohi ja sit liftasin aina kaikkien kohalla. Mut otti sit kyytiin sellaset puolitutut ja matka lyheni yli 10kilometriä.

Siel kysyttiin, että miten uskallan liftata. En antanut niille ihan rehellistä vastausta ("Vaihtoehtona liftata tai kävellä toi matka tuntu liftaaminen olevan pienempi paha"), mutta ei se mitään. Mä kuvittelin jo kuinka mut ottaa tyyliin jo joku raiskaaja tai sarjamurhaaja kyytiin, mutta en antanut sen häiritä. Ajattelin, että mun pitää yrittää luottaa ihmisiin. Muistuttelin itelleni, että pitää elää hetkessä. Olihan mul hyvä ilta. Siinä ei sit olis voinut mitään, jos siellä olis joku sarjamurhaaja olis ollut. Ei pidä jossitella.

Yö oli kans mielenkiintonen. Unia. Juttelin Haamun kanssa ja jonkun takia siinä oli paras likkakaveri. Kun kysyin Haamulta jotain niin paras likkakaveri vastas sen puolesta ja Haamu sit myötäili. Kysyin siltä, että miks siitä ei oo oikeesti kuulunut mitään kahteen kuukauteen enkä ees muista mitä se vasta. Sit näin jonkun toisen unen missä mua paiskottiin pitkin seiniä enkä pystynyt tekeen mtään. Siinä oli joku tuntematon jätkä (voi olla, että oon nähnyt sen jossain sarjassa tai leffassa... hmmm) joka pakotti mua kaikkeen ja heitti aina seinää päin, jos totesin, että lällällää empäs teekään.