Välil toivoin, että elämäni olis vaan joku hömppä rakkausfilmi eikä painajainen

Viikonloppu oli mielenkiintonen. Omalla tavallaan välillä hyvä ja sit taas ihan perseestä.

Aamulla tulin kotoo hakeen ex:n kanssa koirat. Ihmettelin miks äiti ei ollut kotona ja isä oli koiran kanssa lenkillä. Jäin sitä sit ootteleen. Samalla kun näin isän ikkunasta niin tajusin kattoo pöydälle jossa oli äidiltä lappu ja se kuullosti ihan liian pelottavalle, vaikka siinä oli vaan kaks lausetta ja kun isä sano sit vielä, että äidillä ei oo lääkkeitä mukana. Yritin soittaa äidille ja sen numeroon ei saanut yhteyttä. Olin ihan shokissa.

Ex:lle itkin autossa ja sanoin, että mulla ei välttämättä oo enää äitiä. Toi kun ei todellakaan oo äidin tapasta. Kävin sit parhaan likkakaverin kanssa lenkillä ja se oli lähellä ja tukena. Kiitos siitä ♥ Se oli ainut jolle sanoin kasvotusten (siinä itkun sekasessa huudossa), että mitä mä olen tehnyt niin väärin, että eka paras luokkakaveri katoo ja kuolee ja sit vielä äiti.

Autossa soitin joillekin sukulaisille, mutta ne ei tiennyt mitään. Poliisillekin soitettiin joka sit äidin löysi ja se oli kunnossa. Äiti soitti jossain kohtaa päivää mulle ja haettiin se ex:n kanssa kotio. Kotona oli ollut vähän sanaharkkaa ja toi oli vähän niinkun jonkun lainen näpäytys. 
Mut voin kertoo, että se tunne on aivan järkyttävä kun joutuu kelaan sitä ajatusta, että mitä jos mulla ei oikeasi olekaan enää äitiä. En halunnut toivoo liikaa, mutta en halunnut ajatella pahinta. Se oli niin epätodellista. Niin pelottavaa.

Huomenna aika. Vähän alkaa epäilyttään onko tää sittenkään niin hyvä idea. Kaheksalta aamulla pitäs olla siellä ja onko mulla aamulla jo sellanen fiilis puhua, että haluan puhua. Haluanko oikeesti purkaa tätä sille? Nyt ainakin otin askeleen eteenpäin ja heitin kaverille offlineviestillä mun viime ajasta, vaikka se ne varmaan on täältäkin lukenut.

And it's someplace simple where we could live
And something only you can give

The Goo Goo Dolls - Better days

Eilen illalla oli hyvä olo. Väsytti ja koulu turhautti, mutta yleisesti ottaen fiilis oli hyvä. Toisaalta kuitenkin ahdisti. Se olotila oli aika mielenkiintonen. Halusin laittaa Haamulle viestiä ja kaivoin sen numeron jo vanhasta puhelimesta. Se kuitenkin kiukutteli niin paljon kaikkee, että siinä vaiheessa kun sain sen numeron sieltä puhelimesta en enää halunnut ottaa siihen yhteyttä. Meni varmaan ½h saada se puhelin auki niin kyllä siinä ajassa vähintään menee fiilis kertoo toiselle, että on ikävä. Ja että oon ihan vitun idiootti kun kaipaan sua.