Oon koko syysloman vaan ollut. Kolme kertaa oon nähnyt parhaan likkakaverin, kerran ajoin autolla vähän ja kerran soitin Haamulle. Oon kattonut sarjoja yli 20tunnin eestä. Sit joitain harmittaa kuinka ne ei pääse lomareissulle johkin kauemmas. Mä toivoin, että ex olis ollut keskiviikosta asti lomilla niin en olis joutunut oleen yksin tai et kaveri olis ollut tän viikonlopun irti armeijasta. Vähän eri luokkaa mun toiveeni verrattuna muitten ulkomaan matkoihin.
Eilen aloin miettimään, että mitä se yksinäisyys on?
Musta yksinäisyydellä ja yksin ololla on ero. Yksin olo on vapaaehtosta, yksinäisyys ei oo. Yksin olo parina iltana viikossa ei oo yksinäisyyttä. Jos koulussa on kavereita niin sillonkaan se parin illan yksin olo ei oo pahasta, jos siinä taustalla ei oo pelkoo niitten kavereitten menettämisestä.
nii muista arvostaa sitä et joku kädestä sua pitää
jos et pidä sitä minään, nii mitää
monet viettää yksin iltoja itkien
jos et pidä sitä minään, nii mitää
monet viettää yksin iltoja itkien
Vertikaali - Älä päästä irti
Mä olen viikolla yksin suurimman osan ajasta. Mulla on luokalla (= koko koulussa) se yks kaveri jonka kanssa voin puhua melko suruttomasti. Se on mun kanssa kokonaisella kahella samalla kurssilla ja viikossa taitaa olla ainakin yks päivä kun ei nähä ollenkaan. Mä olen kuitenkin tosi huono puhumaan sillekin, en mm. maininnut siitä, että äiti oli kadoksissa. Ei siitä tiedä kukaan koulussa.
Mä en nykyään ees oota, että mulle soittas joku. Mä en odota, että mulle tulis viesti joltain muulta kun ex:ltä, kaverilta ja työkaverilta. Parhaalta likkakaverilta saan sillon tällön viestejä, mutta ex ja kaveri on sellaset melko varmat joilta tulee yleensä päivittäin viestiä. Toisaalta en mä tiedä onko se hyvä juttu. Välillä ne tuntuu vetään herneitä nenää siitä kun en jaksa vastata. Toi ei nyt oo mitään viittimättömyyttä vaan sitä, että tuijotan puhelinta ja sit lasken sen alas, koska mä en vaan jaksa. Sit jatkan sitä mun suurta intohimooni eli makaamista tai istumista.
oot onnekas jos sul on vaihtoehtoja
ku monet joutuu olee yksi ihan ehdoitta
Vertikaali - Älä päästä irti
ku monet joutuu olee yksi ihan ehdoitta
Vertikaali - Älä päästä irti
Eilen avauduin ex:lle viesteissä eli oli vaikeeta, koska muuten en saa sanottua mitään. Vihjasin myös kaverille jotain pientä, mutta annoin sit vaan olla. En halunnut puhua siitä sen enempää. "Tää vaan alkaa tympiin kun oon koko viikon kattonut joka ilta yksin tv:tä. Tää elämä tuntuu niin paskalle ja sisällöttömälle", "Sä et voi ees kuvitella kuinka perseestä tää on. Ei sitä tajua, jos sitä ei ite koe. Sul on ollut ees koulussa päivittäin ihmiskontaktia kunnon kavereihis. Mul ei oo sitäkään. Mä voin paskalla tuurilla olla yksin useemman päivän. Mä en välttis näe * ees viikolla ja * on melko usein poissa". Sit loppuun mollasin ihmisiä mainittemalla kuinka sokeita ne on muitten pahalle ololle tai sit ne ei vaan viitti avata silmiään. Ehkä mä saan kavereita kun vaan pääsen pois täältä.
Ne ihmiset jotka ei oo kokenut yksinäisyyttä ei tajua sitä mitä se on. Ne voi just kevyesti heittää "Kyl mä yksin pärjäisin". Ne on yleensä just ihmisiä joilla on paljon kavereita jotka pärjäis yksin pitkiä aikoja ja puhumatta. Mulla on vähän sellanen kutina perseessä, että ne ei pärjäis, vaikka ne kuinka vakuuttelis. Musta on aivan käsittämätöntä kuinka ihmiset haaveilee yksin olosta. "Voi kun ees joskus saisin olla yksin". Toki joku yhen päivän yksin olo tekee varmasti hyvää, mutta mun haaveiluuni kuuluu nykyään "Voi kumpa joku olis mun kanssa ees tunnin tänään". Mä en halua olla yhtään enempää yksin mitä oon nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti