Viiltelin. Varmaan 3kuukauden tauko ollut ja nyt sorruin. Onko taaskaan kovin yllättävää, että sanon, että nää oli taas pahempia kun koskaan aikasemmin? Puhuin ex:lle ja kaverille ja jotain skitsosin siinä. Pelottavaa tästä teki sen, että olisin halunnut vetää ranteet auki. En oo koskaan aikasemmin ees ajatellut tekeväni sitä ja painaneeni siihen. Heitinkin sit hyvin nopeesti pois sen.
Asiaa ei helpottanut se, että ootin kahtakytä vaille yhestä johkin kahtakytä vaille seittemään, että menisin kaverin kanssa lenkille, mutta sit sillon kahtakytä vaille seittemän tuli viesti, että ei onnaakaan. Kevyesti koko päivän. Sanoin kyl aamusta, että ei mulla mikään hengenhätä oo, mutta eipä se mun mielestä tarkottanut sitä, että annetaan olla koko asian.
Viidestä kuuteen yritin kirjottaa ajatuksia paperille ja sit vaan itkin kuudesta kaheksaan sängyn pohjalla. Mun teki mieli hakata päätä seinään tai jotain. Palelin taas ihan hirveesti. Palelen aina kun mua ahistaa. Ihan aina, vaikka lämpötila olis + 30.
kaks hyvää tekoo niin kolme pahaa kuristaa
onni on kallis, mutta onks se sen arvosta
Fantasia - kaikki on vituillaan
onni on kallis, mutta onks se sen arvosta
Fantasia - kaikki on vituillaan
Eilinen ajatus oli "Miksi olla onnellinen, jos siitä seuraa aina jotain pahaa?" Sanoin kaverillekin, että en halua olla enää ikinä onnellinen, jos siitä seuraa aina jotain tällästä. Mä olin oikeasti sillon lauantaina tosi onnellinen ja se päivä oli ihan kohtuu hyvä kokonaisuutenakin ja sillon illalla mukana ollut kaverijätkäkin huomas kun olin ihan ylivilkas ja naureskelin.
Joskus joku entinen luokkakaveri esitti ajatuksen joltain suurelta (?) ajattelijalta, että jos on nyt paljon pahaa niin joskus tulee olemaan paljon hyvää, koska niiden pitää olla tasapainossa. Musta tää kuullostaa ihan pätevältä! Tosin en tiedä uskonko siihen, mutta ajatuksena se on ainakin ihan kiva. Olis tosin kiva olla sit pisempia kausia onnellinen ja surullinen eikä joka toinen päivä toista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti