Tulin tänään kuuntelusta kotio entisen tosi hyvän ystävän kanssa samaa matkaa. Se oli lähössä kotionsa ja kysyin sitten (jep, ihan itse!), että mentäskö samaa matkaa. En oo puhunut sen kanssa pitkään aikaan. Nyt vaihdettiin muutama sana kouluun liittyen.
Ei se tuntunut miltään. Ihan kiva puhua, mutta ei kuitenkaan.
Sama juttu on alkanut oleen vähän kaikkien kanssa. Itestäni en jaksa puhua, mutta koirista, Haamusta yms turhasta jaksan mikä ei liity täysin muhun ja siihen mitenkä ite jaksan. Joku oma olotila on ihan sama. Ihan sama vaikka itkis joka ilta ittensä uneen. Ei sellanen oo sanomisen arvosta, mutta jotkut muut jutut on. En jaksa käsitellä omia juttujani PAITSI sillon kun olo on niin huono, että haluaa kuolla.
Eilen meinasin lukee psykologian muistiinpanoja. Selasin sitä vihkoo ja kaikki into meni, kun vihossa lukee kappaleitten sanoja:
"ilman sua mulla ei oo syytä elää"
"vaik mä kuolisin sun puolesta
niin mun käsi löi taas uudestaan
sä oot oikees, mä tarviin apua"
Ezkimo - Ilman sua
"Silti mä ajattelen sua, vaan päivästä toiseenJa kenenkään toiseen rakastua voi en"
@Junkmail - Välitän susta
@Junkmail - Välitän susta
"Et kuolema on ainoa, joka nyt helpottaa"
Flowboysfam - Hengitä
Flowboysfam - Hengitä
Lueppa siinä sitten, kun fiilikset elämiseen laskee nollaan. Plus kappaleitten sanojen lisäks siellä saattaa olla sivullinen tekstiä kuinka ei kannattas elää enää ja on tehnyt kauheita virheitä.
Sit tää varmaan jo kaikille tutuks käynyt kappale vilahtelee siä sivuilla vähän väliä: Skandaalin Tapa mut.
Jos tapat mut, teet palveluksen ♥
Ennen olin ilonen, jos joku kiinnitti muhun huomiota. Nyt se ei tunnu miltään tai ehkä enemmän pahalle kun hyvälle. Se tekee pienen ahdistuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti