Tehtiin tänään koulussa ryhmätyötä. Luokkakaveri, se ainut jonka kanssa oon hyvissä väleissä, tyrmäs kaikki mun ehotukset. Totesinkin sille lopuks "Sä aina valitat kuinka kaikki tyrmää sun ehotukset ja tietkö mitä? Sä oot tehnyt koko päivän tota samaa mulle." Jotain se selitti kuinka ei yhtään oo huomannut ja pyysi se sit anteeks ja totesin vaan, että ei mitään. Oli kyllä hyvä, kun kaikki mitä ehotin niin tuli loppujen lopuks opettaja kohta sanoon "tehkää näin". Mutisin joka kerta "niinhän mä ehotinkin". Mut tässä sen huomaa kuinka helposti jää ulkopuoliseks ja kuinka helposti ihmiset vaan vahingossa tyrmää kaiken (hyvänä esimerkkinä mun blogin ettintä eiliseltä...).
En oo surullinen, mietin vain et missä väärin tein
Kun sinusta tuli noin saamaton.
Laiska ja tyhmä ja saamaton.
Zen Café - Laiska, tyhmä ja saamaton
Kun sinusta tuli noin saamaton.
Laiska ja tyhmä ja saamaton.
Zen Café - Laiska, tyhmä ja saamaton
Mua turhauttaa joka päivä yhä enemmän kuinka saamaton oon, mutta kun en vaan jaksa. Yritän tehä asioita ajoissa, mutta en saa tehtyä. Sit vikana iltana joudun aina tekemään kauheessa shokissa sitä, mutta sillon saan sen tehtyä, koska on pakko. Muuten en saa tehtyä. Mikä siinä onkin, että pakon eessä saa aikaseks? Jos joskus saan jotain ajoissa valmiiksi (mikä on pelkästään jo ihme) niin en tykkää siitä. Tartten siihen sen kunnon paineen, että siitä tulee mua miellyttävä, koska sillon en voi miettiä 10 eri toteutus tapaa vaan se eka on automaattisesti paras.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti