Yksinäisyyttä kestää, mutta siinäkin on rajansa

Huomenna englannin yo-kuuntelu. Jos en nukahda siellä niin kaikki on hyvin! Vähän jännittää, mutta ei kauhean pahasti. Perjantaina olis sit äidinkielen tekstitaidon koe. Tuleekohan musta ylioppilasta?

Lauantaina näin Haamun. En taaskaan kiinnittänyt siihen huomiota. Kerran katsoin ja silloinkin vähän pisempään ja heti olin kääntämässä pään, kun huomasin, että se liikkuu. Mä olen tässä reilun kuukauden oottanut, että siitä kuuluu jotain. Tiettekös? Mua ei oikeastaan ees yllätä, että siitä ei oo kuulunut mitään. Harmittaa, mutta ei yllätä. TAAS MULLA ON IKÄVÄ! Tää on aivan käsittämätöntä. Mä en oikeasti ikävöi koskaan ja exää mulla ei oo ikävä eikä tällä hetkellä työkaveriakaan.

Toivoisin, että Haamusta kuuluis jotain. Mulla ei oo sen numeroa taaskaan. Itseasiassa on, jos jaksaisin avata entisen puhelimen ja hakee sen sieltä, mutta tän hetkisessä puhelimessa ei oo. Päätinkin, että lisään sen numeron sinne sitten kun joskus ehkä varmaan Haamusta kuuluu jotain. Haluisin puhua sen kanssa ja kuulla sen äänen. Olla sen lähellä. Ehkä voisin soittaa sille? Miksi soittaisin? Koska haluan soittaa sille, mutta miks, koska se taas vakuutti soittavansa ite?

Siin ei oo ketään, joudun yksin nukahtaa
Koitan pysyy miehenä mut kyynel valuu
Tää yksinäisyys niin paljon vaan sattuu
PiiloVoima - Mustaa ja yksinäistä

Mun teki mieli nauraa, kun yks luokkakaveri sano jollekin toiselle, että ei halua mennä tunnille, koska on siä on niin yksinäistä. Sillä on kavereita yms ja varmaan lähes joka tunnilla sillä on kavereita. Mites mulla ja yhellä luokkakaverilla? Jos ei olla samalla tunnilla niin meillä ei kummallakaan oo yhtään ketään. Nyt ollaan koko jaksossa kahella samalla kurssilla ja siellä sit leikitään toistemme seuraneitiä. Mun vaan niin teki mieli nauraa, kun se luokkakaveri totes olevansa siä tunnilla niin yksin. Itseasiassa samasella tunnilla mäkin yleensä oon aika paljon yksin, koska yritän keskittyä. Yksinäisyyttä kestää, mutta siinäkin on rajansa.

Yksinäisyyden kestämisestä hyvänä esimerkkinä on eilinen. Oli taas hirmu vaikee ilta. Teki mieli sanoo työkaverille, että mä en jaksa enää tätä. En sanonut. Annoin olla. En uskaltanut. Näen työkaverin viikonloppuna. Kaveri lähtee keikalle ja meen sit lukemaan karttaa sille (= meen nukkumaan autoon, kun se ajaa ja eksyilee). Kun se on keikalla niin meen henkaan työkaverin kanssa.

Viikonlopusta voi tulla hyvä, vaikka ex onkin kiinni!