Onko huominen jo parempi?

Eilen oli sitten psykan yo. En oikeen tiedä. Vastaukset oli säälittävän lyhyitä ja turhia. Tuntuu villiltä toivoo jopa a:ta (alin hyväksytty), mutta ei voi mitään. Saa nähä. Voihan olla, että aliarvioin itteni tosi rajusti ja ne vastaukset on hyviä, vaikka musta ne oli ihan paskoja. Ja avoimin mielin huomiseen enkun yo:n. Sain kuulla, että englannissa hyvilläkin luokkakavereilla oli tullut ihan sika huonoja pisteitä siitä kuuntelusta. Toivottavasti kaikilla on mennyt huonosti *virne* Puahhahahah. Sit mulla saattas olla toivoo.

Nauroin kun joku valitti, että puhelinlasku oli 70e. No hups.. Mun viime puhelinlasku oli sellasen 230euroo. Meni "vähän" viestit yli tuhannen. Ai mitenkä niin mun elämäni ihmiset asuu jossain muualla tai on armeijassa?

Oon alkanut taas näkemään Haamusta unia. Viime yönä näin unta, että olin sen kanssa jossain ja hengattiin vaan. Läheisyyttä. Aamulla meinasin itkemään alkaa kun mietin Haamua. Kirjottelin ylös kaikkee ja sitä mietiskelin, että miten voin kaivata sellasta ihmistä. Haluaisin kuulla ees sen äänen. Pitäsköhän soittaa Haamulle? En varmasti soita.

I wish I never missed you

HollyWood Undead - Black Dahlia

Toisaalta eipä Haamu oo ainut mun lähipiiristä joka lupaa ottaa yhteyttä, mutta ei sitten otakaan. Ärsyttävää. Jotain mitä niin vihaan niin tyhjiä lupauksia. Miks ei vaan voi sitten sanoo suoraa, että ei kerkiä tai ei kiinnosta? Tai ees ilmottaa, että ei onnistukaan.

Musta tuntuu pahalle. Musta tuntuu joka päivä pahalle. Mä en meinaa jaksaa. Mua ei kiinnosta. Tosi usein tuntuu siltä, että en jaksa vastata viesteihin ja tänään on just sellanen. En millään jaksa. En halua. Sillon elämä tuntuu arvokkaalta, kun ex tai kaveri on armeijasta poissa. Ne tuntuu välittävän. Niillä on mulle aikaa. Toisaalta mua välillä epäilyttää ex, mutta sit se sanoo jotain mikä kuullostaa ihan välittämiseltä. Eilen se laitto viestissä "kai sää tuut sit meille nukkuun". Tottakai mä meen. Ei tartte olla yksin ja kyl menisin muutenkin.

Yllätys. Mun tekee mieli tupakkaa. Oon polttanut viimeks 25.8. yhen joten pitäsköhän sitä antaa itelleen mahollisuus yhteen. Kohta mä oon kunnon koukussa ja poltan askin päivässä. En tykkää. Haluisin tän pahan olon pois. En polta eli en lähe lenkillekään. Itkettää. Ja turhauttaa taas saamattomuus, kun oon taas kolme päivää vääntänyt samaa esseetä ja tuloksena on tällä hetkellä kolme riviä. Vittu.

Empä oo vieläkään soittanut. Ehkä mä kasaan itteni ja soitan vaikka ens viikon alussa?