Tuleva lottomiljonäärikö? Selviää huomisessa osassa!

Mä olen solmussa. Viisi minuuttia sitten olin valmis kirjoittamaan, että mulla on kaikki hyvin ja illat on ollut melkein siedettäviä. Nyt mä en enää oo valmis kirjottaan, että olis kaikki hyvin. Käsittämätön ahdistus puski päälle. Oon lykännyt sille tädille soittoo, koska mulla on kirjotukset enkä jaksa kattoo minä päivinä ne on. Just kirjotusten takia mun piti mennä sinne juttelemaan. No, empä mennyt. Ootan ens jaksoon ja katon missä välissä mulla on aikaa.

Mulla on sellanen tunne, että haluaisin juoda. Mulla on ollut sellanen tunne tässä aika monena iltana. Tekis mieli kävellä alkoon ja ostaa pullo jotain ja kiskoo se turpaan. Haluaisin polttaa ja viillellä. Haluaisin jotain helpotusta tähän oloon. Alkoholia, tupakkaa... ihan sama mitä kuhan sais vaan tän olon pois! Tiedän sen, että ei se auta vaan pahentaa ja paskalla tuurilla siitä saa kauheen kierteen itelle. Miks sit haluan sitä minkä tiedän olevan pahasta?

Alkoholi on ihan ok kohtuukäytöllä, mutta mä en tiedä itestäni pystyisinkö pitään sen kohtuukäyttönä. Pystyisin, koska en saa sitä alas, mutta uskon, että kaikkeen tottuu jolloin se ei välttämättä pysyis enää siinä kohtuudessa.

Kattelin yo-kuuntelun oikeita vastauksia. Omistani en muista muutakun sen, että siellä ei oo kauheemmin a:ta (mikä on hyvä, koska siellä oli hirveen vähän a:ta) ja heitteli aika suruttomasti c:tä ja b:tä vuorotellen (mutta c:tä oli ihan hirveet määrät - viiskin peräkkäin). Kauhulla oottelen kuuntelun tuloksia (huomenna selviää alanko lottoomaan!), mutta jos arpaonni suosi niin saatto mennä ihan hyvin! Paitsi avot meni ihan vituilleen. En ymmärtänyt niistä mitään. Ylihuomenna tekstitaito..
Tsiigailin kuumemittariin joka heitti lämmöks reilun 37 eli stressilämpöö. En jaksas sellasta. Oon syönyt puoli levyä suklaata tähän pahaan oloon mikä ei todellakaan oo normia multa.

Hymyt tunteel heitellään, täs on pakko kipuun tottuu
En puhu sulle vaikka sisimmässään haluisin,
mä monesti meinasin, mut päätin ain et katuisin
Mä oon tehny virheit ja nehän täs nyt vituttaaKymppilinja - Haavat

Rupesin kelailemaan minkä takia pelkään vieraita ihmisiä ja erityisesti niitä vieraita miehiä? Mulle ei kukaan oo koskaan tehnyt fyysisesti mitään pahaa. Yks vanha mies läimäs joskus perseelle ja silitteli hiuksia kun olin ehkä kahentoista. En tykännyt enkä halua nähä sitä ihmistä. Mua ei välttämättä jotkut jutut oo sillä hetkellä häirinnyt, mutta myöhemmin oon kääntänyt ne tilanteet itteeni vastaan "mitäs olisin tehnyt, jos se olis pakottanut?"-tyylisiks. Mä olen melko pieni kooltani (mutta egoltani aika mahtava! Joskus...) enkä todellakaan pärjää miehille, jos ne laittaa mut maahan. Toki jos olis tosi tilanne niin varmaan suruttomasti monottasin, mutta kun on leikillä väännetty niin en oikeesti pärjää.

Haamu on hajottanut mua henkisesti, mutta fyysisesti se ei oo tehnyt mulle pahaa. Silti jännitin / jännitän sen kanssa. En oo pelännyt, mutta jännittänyt ihan hirveesti. Ainut mitä mä pelkään sen kanssa niin se, että se skippaat mut uudestaan eli henkistä kipua. Vaihtaa uusiks numeronsa ilmottamatta ja jättää mut ns. tyhjän päälle. Mistä mä sen tiedän vaikka se olis tehnytkin jo niin? Soittamalla sille, mutta aijjon pitäytyä suunnitelma a:ssa eli oottaa sen yhteydenottoo.

Kerran oon säikähtänyt ex:n kanssa. Se oli ihan raivona äitinsä takia, juonut ja huusi. Ex alko hakkaan ovee ja menin väliin huutaen sille "nyt vittu loppu!" Siinä vaiheessa säpsähdin, kun se oli nyrkki pystyssä mun naaman eessä. Tiesin / uskoin, että se ei lyö mua. Se oli vaan niin vihanen, että en olis siinä vaiheessa ihmetellyt jotain harhaosumaa. Ex keräs itteensä hyvän tovin ja sen kaverit oli toisessa huoneessa ihmeissään kun kauhee huuto ollut siellä.
Ex:n kaverin kanssa tuli välillä sellasia "apua, en pärjää sulle"-tuntemuksia. Kuitenkaan se ei oo tehnyt mulle mitään pahaa!

Tätä kirjoittaessa mulla meni viis tuntia. Olo oli välillä parempi, mutta nyt taas tuntuu pahalle. En saa kasattua ajatuksia näköjään nopeesti joten pakko kuluttaa siihen aikaa.