Eilinen oli suoraan sanottuna aivan vitun katastrofaalinen päivä. Ei se lääkärireissu, mutta illasta.
Ex soitti mulle. Ei siinä mitään, se oli viä ihan ok. Siinä sit juteltiin ja puhelun loppuun se sano, että ai niin joo muuten oon kiinni viikonlopun. Sit viä jotain höpötettiin siinä ja ääni meinas pettää mut. Heti kun se puhelu loppu aloin vaan itkemään. Mä oon tän viikon tiistai-illasta ens viikon perjantaihin asti ilman juttuseuraa. Jotain puoltoista viikkoo. Mä niin huusin ja itkin. Koko illan mietin sitä, että onks tää elämä oikeesti elämisen arvosta, jos viikot ootan vaan viikonloppuja ja sit kun jätkät on kiinni tai niillä on muuta menoo niin multa murenee elämä.
Ja eilinenhän oli vasta eka päivä minkä oon tällä viikolla ollut ilman jätkiä.
Mä vaan istuin loppuillan sängyssä, piirtelin kukkia ja kuuntelin musiikkia. Samalla kattelin sängyllä lojuvaa lasinsirua ja saksia jotka houkutti ihan liikaa. Tein illan aikana jotain nelisen viiltoo mistä mikään ei ollut pahoja.
Mun niin normaali päivänäni, että kun pääsen koulusta niin saatan käydä koneella, mutta loppuillan yleensä sitten vaan kuuntelen musiikkia sängyssä.
Loppujen lopuks mun kukkasten kanssa samaan paperiin ilmesty isolla & punaisella teksti "NIIN HELVETIN YKSIN". Musta vaan alkaa päivä päivältä enemmän tuntuun, että en jaksa. Ai niin, olishan mulla ollut se psykologi tiistaina, mutta eipäs ollutkaan kun olin kipeenä niin jouduin senkin perumaan. Nyt mun pitäs pystyä soittaan sille uudestaan ja varaan uus aika. Mä en tiedä pystynkö. Mä en tiedä haluanko.
edit // Kaverilta peruuntu sen menot vloput ja pääsen sittenkin viikonloppuna ees hetkeks jutteleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti